Puukko ja puntari

Hätkähdin tässä hiljattain kun pomo seisoi yllättäen pöytäni vieressä, ankaran näköisenä.
-"Haluatko kuljetuksen, sut kuljetetaan!"
Katsoin tietokonetta: mitäs kauheaa olen nyt tehnyt, sotkenut tuotannonohjausjärjestelmän numerot, saanut potkut ja "kuljetetaan pois"...?
-"Niin, sinne James Bond -leffaan pääset myös bussikuljetuksella edestakaisin."
Hähh?
-"No kun sä olet kouluttaja, niin kouluttajat pääsevät nyt uuteen James Bondiin niin kuin bonuksena."
No, lupauduinhan minä helpottuneena, ja hieman myöhemmin vasta tajusin että tämä näytös olisi päiviä ennen virallista ensi-iltaa!

Olen aiemminkin päässyt roppakaupalla nauttimaan jättifirman ihmeellisistä henkilökunnan virkistys- ja kuntoilupäivistä. Miekkailua, ratsastusta, kiipeilyä,

ammuntaa, joogaa, zumbaa, potkulautailua, you name it! Ja nauttinut illallistilaisuuksista plus gourmet -pikkujouluista ja kesäjuhlista, tuhlaillut törkeästikin rafloissa ja takseissa kulu- ja edustustileillä, käynyt risteilyillä isoilla ja pikku aluksilla, matkaillut tehdaskäynneille useassa maassa, lennellyt kotiporukalla ulkomaan lomamatkojani työmatkojen lentopisteillä, käynyt avannossa, saunoissa, vesiliukumäessä, kylpylässä, asunut luksussviiteissä, käynyt sirkuksessa, ja osallistunut niin kummallisiin info- ja koulutuspäiviin ettei mitään rajaa. (Palavereista erikseen myöhemmin.) Etusetelit maksavat hallikiipeilytreeninikin. Lompakossakin on firman leffalippuja käyttämättöminä, mutta tämä oli uutta! Että James Bondin ennakkonäytökseen! Kaikki ihan tämmöiselle rivityöläiselle...
No kyllä on kiva firma mulla!

Me rouvan kanssa aikoinaan inhosimme ideaa Graigista James Bondina. Tuo venäläisen autokauppiaan ja pikkugangsterin näköinen mies muka James Bond?
Mutta Casino Royale olikin kai paras Bond siihen astisista, ja Graigin talon kokoinen karisma valloitti meidät.

Nyt olin ensin aamukahvilla firman laskuun, sitten kvartaalitiedotustilaisuudessa, sitten lounaalla, sitten taas kahvia ja pullaa, sitten kouluttajien lähes hassutteluksi mennyt aivoriihipalaveri, sitten Kovasen luksusbussilla suoraan Kinopalatsiin, ja ensimmäistä kertaa elämässäni marssin lippuja käsittelemättä suoraan sisään teatterin penkille, ovelta nappaamani 2 ilmaista popcornia ja 2 limsapulloa mukana. Olipas luksustyöpäivä!. Ja vielä se että Bond alkoi ilman välkkyviä ja meluavia mainoksia!

Koskapa oli erikseen moneen kertaan mainittu että mitään kännyköitä ei saa olla näkyvillä, muuten poistetaan salista, niin venäjää äidinkielenään puhuvat - tietysti alkoivat tekstailla ja puhua kännyköillään. (Ei kaikki!) Njormal käytöstä: jos on sääntö, se kierretään jos sitä ei saa rikottua. :-D
Tämä johtunee siitä että Venäjällä ei ikinä ole ajateltu kansalaisten tai työläisten hyvää, kun miljardia idioottimaista sääntöä on väkisin ajettu läpi. Tästä johtuen myös turvallisuussäännöt
käsitetään ihan v...uiluksi. :-) Bond näyttää myös viis veisaavan työturvallisuudesta. :-)

No sen verran kerron Bondista, että se ei ole huono, kuten edellinen. Alkutekstit ovat hienommat kuin koskaan. Kiinnittäkää huomiota siihen että kun ensin on esitelty Istanbul, niin alkuteksteissä näytetään holvisto joka on kuin Istanbulin maanalainen vesisäiliö
http://1.bp.blogspot.com/-rni7qC4flRA/T_aFwwzO_vI/AAAAAAAACSU/e--40JrEV2w/s1600/IMG_5503.JPG
mainiosta James Bond Istanbulissa -leffasta. Se on se, jonka julisteissa Connery poseeraa ruikkuisen vipuviritteisen ilmapistoolin kanssa, jolle konna voisi turvallisesti pyllistää. :-D
Muutama muukin viite vanhoihin Bondeihin on.
Nyt vaan Bond on hörökorvainen ruttunaamainen harmaapartainen blondi! :-Dw
007? Ei, mutta oikein hyvä 008!

James Bond tällä kertaa ajaa moottoripyörällä ja kaivinkoneella, juoksee liikkuvan junan katolla, ampuu aseilla, värkkää pommeja, ajaa telakoneella kuplavolkkarin lyttyyn ja sukeltaa jään alla. Ilahduin, että hei jippii, minähän olen tehnyt kaikkia noita, ja vähän enemmän joista en uskalla puhuakaan.
Suomen armeija opettaa yleisemmin tarvittavien hyödyllisyyksien ohella myös esim räjäyttämään junaradan ja tekemään palo-ovesta panssarimiinan, aika Bondia! B-) Se pirun laskuvarjohyppy josta hiljan Seikkailu -blogasin, vielä puuttuu, vaikka olen hypännyt syvään hankeen kopterista. (Moni asia on totaalisen kauheaa kun se tapahtuu, ja vuosia jälkikäteen - coolia.) :-D

"I haff wayys to make you talk, Mr. Bond!" :

Tässä Bond -leffassa on yhdistetty Bond ja "Yksin Kotona", sekä M ja Bondin kotitalo saavat kovaa kyytiä. Se juonipaljastuksista, joita meitä kirjallisesti kiellettiin SoMe:ssa tekemästä.

Tässä Bondissa oli tottakai aukkoja logiikassa (vrt Die Hard1), mutta ei liikaa. Pari asiaa minua näissä vaivaa näissä leffoissa, joissa ammutaan kuin Raatteen tiellä. Tässäkin kun Bond saa kahdesti oikein ajan kanssa koettaa tarkkuusammuntaa pistoolilla, hän käyttää yhtä kättä, hähh? Eikä tietenkään osu. Ja tässäkin leffassa kun ammutaan optiikkakiväärillä

niin ei käytetä tukea vaikka sellainen olisi vieressä! Usein leffoissa muka tarkka-ampuja roimii vapaasti seisten plus vielä piippu ulkona ikkunasta, idioottimaista.

Mutta näinhän se on, että kun Hollywoodissa esim sukelletaan tai kiipeillään, niin kylläpä meitä oikeita sukeltajia ja kiipeilijöitä kovasti facepalmittaa sitä räpellystä katsottaessa. Kas kummaa, kun leffoissa ei kuitenkaan koskaan oteta kermavaahtokoristettua kakkua kuumana uunista, tai lypsetä kanoja.

Jekut eli pranksit, joita sanotaan nykyään Duudson -aikaan källeiksi, ovat elämän suola.

Huolimatta aikuisikäni äärimmäisen olemattomasta sosiaalisesta elämästä, jotain on tullut tehtyä. Äärimmäisen luova mielikuvitukseni olisi toisissa oloissa saanutkin pahaa jälkeä aikaan.

Lapsuudesta tulee mieleen se, kun eräs meistä pikkupojista oli käynyt ostamassa pilailupuodista (tuolloin ääriharvinaisen) pehmeän kumisen kakan. Hänellä kävi huono tuuri, kun satuin salaa näkemään kun hän jemmasi pötkylänsä metsään normaalireittimme varteen. No hänen poistuttuaan, pitihän se toki vaihtaa aitoon, joita olikin tuolloin laaja värivalikoima saatavissa.
Kun seuraavan kerran kuljimme porukalla tuon paikan ohi, poika halusi shokeerata meitä tarjoutumalla syömään maksusta koirankakkaa, voi hurja! Kaikki paitsi hän tiesivät "vaihdokkaasta", ja keräsimme kolehdin, sillä ehdolla että tavara kaapaistaan ja syödään aivan salamannopeasti. Esityksestä tuli hauska, vaikka pila oli kääntynyt ympäri. :-D

Myöhemmin on läsnäollesani vihdan sisään ilmaantunut nokkosia, ja erinäisiä savukkeita on terästetty kiväärin ruudilla (arvaatte kyllä) tai magnesiumnauhalla (suuri valkoinen liekki).
Voin myös vakuuttaa, että kyllä sellaista oikeastikin tapahtuu, että kokki, khöm, rikastuttaa kilpakosijan ruokia laksatiivilla juuri ennen romanttiseksi aiottuja treffejä.
Itsekin olen ollut myös kohteena; huumorintajuni riittää kyllä! Tietysti taannoin ammattikeittiöissä teimme temppuja melko jatkuvalla syötöllä. Ilmassa lenteli kananmunia: tyhjennettyjä, keitettyjä ja raakoja. Jauhopussien pohjissa oli yllättäviä heikkouksia ja työtoverien siviilitavaroihin ilmaantui kaikenlaista. Itse aioin kerran maksaa raitiovaunussa, ja taskuni olivat täynnä herneitä. Tongin rahaa laukustani - ja vedin sieltä puolikkaan siankallon.

Mutta nykyisen työpaikkani tapakeppostelija -tuttavan vaikutuksesta olen saanut luovuuteni kukkaan. Soivien onnittelukorttien soittimen loputtomiin jatkuvaa piipitysintoa ja hyvää piilotettavuutta on hyödynnetty...

Eräs sähköasentajan haalareita käyttävä työtoveri halusi välttää pitkän kävelykierroksen hyllyrivien taitse käydessään päivittäin lämmitttämässä mikroruokansa. Hän tapasi puristautua kulmikkaan pylvään ja raskaan hyllystön välisestä raosta. No, piirsin lattiaan kynällä viivan, ja JOKA päivä siirsimme isolla trukilla tuota erittäin painavaa hyllystöä 5 milliä pylvääseen päin.
Seurasimme päivittäin salaa yhä vaivalloisemmaksi muuttuvaa pusertautumista. Eihän kukaan voi kuvitella että tonneja painava hylly liikkuu!
Sitten lopulta tapahtui väistämätön: mies jäi haalarinsa teräsnapeista kiinni hyllyyn. Ei päässyt eteen eikä takaisin. Tirskuimme tirkistellessämme, miten hän ei edes kehdannut huutaa ohikulkijoita vetämään hänet irti. Kun hän lopulta palasi työpisteeseen, repesimme kun hän sanoi:
-"Voi hitto kundit, ihme juttu, yritän syödä aina vähemmän,
mutta lihon aina vaan!" :-D
-----------------------------------------------------------------
Yksi hyvä IDEA teille olisi tässä:
Kun kuljet selin sinuun istuvan työkaverisi pöydän ohi, ja samalla näet että pomonne tulee käytävällä sopivan etäisyyden päässä vastaan, niin et vilkaisekaan pomoa, vaan pysähdyt ja sanot katsoen näyttöä kauhistuneena: -"Mitä kauheaa tuo koira tekee pikkutytölle! Hyi, pois tuollainen!" ja samalla näpäytät vaikka enteriä, ja jatkat matkaa närkästyneen näköisenä. Pomo kuuli sanasi, ja saapuu työpisteeseen luullen että siellä oli eläinpornoa. Saat itse päättää, menetkö selittämään että leikkiä, ja että selitätkö tahallisen valheellisen näköisenä. Erityisesti naispomoille. Mutta eihän näin ystäviä saa; itse en ole tätä kokeillut.
-------------------------------------------------------------
Avokonttorissamme oli eräs mies, joka inhosi niitä mikrokokoisia kukkakärpäsiä.
Hän kävi jo muiden hermoille partioidessaan naapuripöytiä kauempaakin, että:
ei kai sinulla ole hedelmiä täällä, älä syö voileipää, heti pois tuo limpsapullo, katsonpa onko sinulla täällä roskiksessa banaaninkuoria, olenhan kieltänyt, nuo sinun kasvisi varmaan levittävät kärpäsiä, anon että ne kielletään.

Suunnittelin vastaiskun. Hänen työpöytänsä vetolaatikoiden alla oli laatikostorakenteen pohjalevy, jossa oli jostakin syystä kulmissa pari kolmiomaista ilma-aukkoa. Juuri ennen viikonloppua asensin pohjalevyn alle ilmastointiteipillä tarjottimen, jolla oli kaikenlaista kosteaa kärpästen herkkuruokaa. Millin rako vain jotta kärpiäiset mahtuvat seisovaan pöytään, ja pullein vatsoin reippaina pois. Suurempilukuisina.
Maanantaina kärpäsiä oli jo jonkin verran, "miten niitä nyt tässä on..."
ja tiistaista lähtien pöydän ympärillä näyteltiin Hitchkockin Linnut uudestaan, pääosassa niuhomies ja sakeneva kärpäsparvi... :-)

Päivä päivältä yltyvä ilmasirkus ajoi miehen suunniltaan! Pohjalevyn kolmioaukoista pääsi hyvin lentämään jopa sisälle vetolaatikoihinkin.
Sain puheluita: "Hei tuu nyt katsomaan, se aukaisi vetolaatikon ja kauhea pilvi tuli sieltä, se huitoo ihan raivona! " :-D

Niuhomies siivosi hullun lailla, pesi lattiaa mopilla, pyyhki seinäkkeet ja tietokoneetkin jollain hapolla, tyhjensi rulokaapit, repi laatikotkin pois myös pöydästään. Mutta eihän hän nähnyt mitään, kun ei kukaan voi ajatella että 10 senttiä lattiasta, pohjalevyn ALLA, leijuu pikkukärpästen orgia-lentotukialus! Ne jotka olivat perillä jekustamme, lausuivat miehelle ohi mennessään esim -"Kyllä sinun pitäisi varmaan peseytyä useammin."
Loppuviikolla hän tuli sitten, ilmeisesti epätoivosta uupuneena, laittaneeksi poskensa kiinni lattiaan, ja nähdessään teippiviritykseni,
sai todellisen ahaa-elämyksen! :-D

Ja tietenkään kukaan ei tunnustanut tienneensä mitään...