Puukko ja puntari

Avasin juuri tämän miniläppärini tässä ajankuluksi tällä lennolla Roomaan. Olen menossa sinne Rouvan kanssa jälleen kerran katsomaan erittäinkin tutuksi tulleita paikkoja, ja käymään vihkikirkossamme kaksikymmenvuotishääpäivän merkeissä. Tuolissani on joka suuntaan tilaa kirjoitella, ja jalkatilaakin näyttää olevan pari metriä. Mistäs kirjoittaisin...
.
Kas, ateriaani kuuluva ciabatta -leipä tuoksuu jotenkin tutulta. Lopulta muistan miltä: lihapiirakalta. Lapsuuden aikaiseen lihapiirakkaan on jotenkin kuulunut juuri samoja taikina-aineksia samoissa suhteissa, koskapa leivässäni ei ole lihatuotteita. Näin sitä voi ruuan tuoksu viedä äkkiä kauas menneisyyteen. Juuri tuoksut, ja maut vaikuttavat ihmiseen syvimmin. Ja ruoka yleensäkin on voimakkain symboli, joka ylittää sekunnissa kieli- ja kulttuurirajat. Jos tarjoat herkullista hedelmää vaikka Borneon alkukantaisimmalle asukkaalle, tai jopa pikku hiirelle, saat välittömän yhteyden: olet Ystävällinen Tyyppi.
.
Ja tietysti Kokki on se vanhin kunnioitettu käsityöammatti.
Heti kun Tuli oli keksitty, ensimmäiset (alastomat) Grillimestarit kääntelivät vartaissa kuutiometrin kokoisia mammuttinorsupaisteja valellen niitä sapelihammastiikerin luuytimellä. Tai mitä nyt sen ajan juhlamenuissa on ollut: villasarvikuonoa villijuuresten ja yrttien kera, rosvopaistin tekniikalla luolakarhun mahalaukussa valmistettuna? Juu, heti innostuin kehittelemään. Tällaista se on se ruokafanatismi. Erikoisherkkukaupoissa ihan oikeasti rupeaa kädet tärisemään ja pulssi nousee.
.
Kokkimenneisyydestäni johtuen en lapsuuden jälkeen ole juuri joutunut lihapiirakoihin turvautumaan. Verrattuna Pariisin yleisimpiin käytäntöihin, Helsingin gourmetravintoloissa on tietääkseni lähes aina vallinnut erittäin liberaali tapa. Kokit syövät lähes mitä haluavat. Pariisissa edelleenkään eivät, ja palkat siellä ovat surkeat!
.
Nuoruudestani muistan että rajoitukset olivat: tryffeliin tai keltavatsaisen sterletin mätiin (kaviaaria) ei saanut koskea, hanhenmaksaa sai ottaa vain harvoin ja hyvin vähän, mutta muutoin valtavat kylmäkaapit ja jo valmistetut ruuat olivat ihan vapaata - öh, riistaa. Nuoruuteni päällimmäinen tuoksu oli madeirakastike, ja sisäfile konjakkikermassa oli tavallista arkilounasta. (Normityö taas oli esim poistaa raa´asta riekosta luut nokkapihdeillä rikkomatta pikkuista lintua.) Äärimmäisen harva suomalainen omasta ikäluokastani on kasvanut tällä tavalla; Pariisissa taas meitä on varmaan aika lailla, kuten huomasin siellä.
.
Ai, että mitä huippuravintoloiden salihenkilökunta syö, tai söi? Nykyään useissa ravintoloissa on keskitettyjä ruokatunteja, ja jopa kokit voivat tulla mukaan syömään samaa. Tämä ruokailu liitetään, jos fiksuja ollaan, tuotekehittelyyn. Ennen vanhaan tarjoilijat söivät - kuten kokitkin - silloin kun kerkesivät, pyytämällä kokeilta "jotain", tai annoksen sen päivän lounasta (menun halvemmasta päästä), ja ihmissuhdekorruptio kukoisti. Keittiön suhtautuminen salin porukkaan vaihteli huippupaikoissa rajusti kuten varmaan edelleenkin. Eräät keittiömestarit arvostivat erityisesti vanhimpien salityöntekijöiden ammattitaitoa, joka onkin huippupaikoissa ihan muuta kuin vain lautasten kuljettelua. Olen itsekin joskus yllättynyt siitä kuinka hyvin saliväki tuntee ruuat.
.
Mutta nuoruudessani useimmat keittiömestarit katselivat alaspäin salin väkeä. Huippuna voin mainita tärkeimmän "kokkiasenteen" opettajani, joka piirsi keittiötä salista erottavan tiskin kulkuaukkoon maalilla lattiaan rajan. Siitä yli eivät halveksitut "kantajat" saaneet keittiöön edes astua. Kerran eräs hovimestari harhautui keittiöön. Keittiömestari nappasi pienen mutta raskaan valurautaisen blinipannun ja heitti sen voimalla, niin että se suhahti hovimestarin pään ohi ja teki melkoisen klommon höyrykupuun. Varmaan luulitte että Ramsay on Kauhukeittiö -sarjassaan vaativa ja kiivas, mutta enpä ole kuullut, että hän olisi suoraan yrittänyt tappaa ketään,eikä tässä ollut edes kysymys ruuasta. Mutta tällaisia ne fanaatikot voivat olla. Ramsayn oppi-isästä, Marco Whitestä, on villejä tarinoita joihin liittyy ampuma-aseita.
.
Voitte siis kuvitella millaista niuhottamista itse ruuanvalmistus on! Kerronpa tässä kloppina saamani ohjeistuksen ruokaan nimeltä " Tillintupsu":
Tillinippu hajotetaan, ja kootaan yhteen tukevaksi, ympärille kuminauha. Varret leikataan alhaalta erittäin terävällä veitsellä ja nippu tuikataan samalla sekunnilla kylmään veteen. Kuminauhan alle pujotetaan lähes koko nipun korkuinen voipaperi joka rullana tukee nippua. Jääkaappiin. Sitten aikanaan nipusta otetaan tarvittava määrä oksia, joiden alaosiakin käyttäen muodostetaan "symmetrinen minisypressipuu". Tämän sypressin tulee "ikään kuin taipua kevyessä tuulessa" niin että se "asettuu esillepanon kiertosuuntaan", ja sen tyvi kätketään jollakin tapaa.
Kun tämä oli vasta raaka tillintupsu, alatte varmaan tajuta gourmet-niuhotusta. Luulitteko osaavanne tuosta vain tehdä gourmet -perunamuusin? Edes lämpimän kinkkujuustovoileivän? No varatkaapa aikaa siihen sitten...
.
Raaka-aineiden misaaminen eli esivalmistelu, ruuan valmistus, ja sen asettelu eli esillepano ovat monimutkainen yhtälö, ja huipputasolle sitten noustaan juuri sillä että prosessi pystytään tasalaatuistamaan siten että laatu ei heittele tekijän, kiireen tai fiilisten mukaan.
.
Työn stressin takia huippukokin on oltava vahva persoona, ja minua huvittaakin kun suomalaiset kokit niin kesyttävät juttujaan teeveessä. Turhaan, sillä se olisi hyvää viihdettä. Voitte kuvitella kun kiihkeämielisiä läpänheittäjiä on monta pienessä tilassa, ja kiireessä riuhdotaan tulikuumia pannuja, kiehuvaa öljyä, liekkejä ja huipputeräviä veitsiä. Muistanpas senkin kerran, kun kokit saivat päähänsä kuoroulvoa susien äänellä ja asiakkaat ihmettelivät.
.
Rouvani seuraa aina ravintolassa mielenkiinnolla, onko minulla jotain sanomista ruuasta. No, hyvässä ja pahassa, sitä on riittänyt. Roomassakin tulee taas riittämään. Ruokafanaatikot kokevat yhteyttä. Viime Teneriffan reissulla haukuin erään fuusiopaikan ruuat, mutta niin asiantuntevan rakentavasti, että kädestä pitäen kiiteltiin. Minulla on taipumusta saada pöytään kokkeja ja keittiömestareita, tai itseni keittiön ovelle, sitten hössötämme loputtomiin kalanpaistotekniikasta tai kastikkeista. Roomassa saan ihmetellä sitä pastafanatismia.

Helsingin Sanomat on äskettäin aloittanut toiseksi varhaisimman muumitarinan sarjakuvaversion uudelleenjulkaisun sarjakuvasivuillaan.
"Vaarallinen pyrstötähti " on siltä ajalta kun muumeja julkaistiin brittisanomalehdessä, aikuisille.

Sarjakuvakokoelmani painottuu määrällisesti Don Rosan ja Barksin Roope- ja Aku -sarjoihin, mutta rakkaampi on aikuisosasto, ja kaksi alkuperäismuumikirjaa kuuluvat sille puolelle.

Meininki on ihan muuta kuin teeveen My Little Pony -henkisissä animaatioissa. Pastellivärien sijaan Pyrstötähti-alkuperäismuumissa (muissakin vanhoissa, jos aihe vaatii)

http://www.karin-lisbeth.dk/images/m/mummi/01/mum%20(68).gif

on puupiirrosmainen uhkaavan oloinen synkkä mustavalkokuva syvine varjoineen. Tarina on uhkaava ja dramaattisesti rakentuva kuin kauhuelokuvassa. Päähenkilöt näkevät ympärillään pelottavia hiipiviä luonnonilmiöitä, ja meri vetäytyy kuin tsunamin edellä, paljastaen vaarallisia pohjaeläimiä.

Pyrstötähti ilmestyy taivaalle uhkaavasti sykkien kuin Van Goghin maalauksessa. Muumilaakson väki joutuu asteittain täyteen paniikkiin. Henkilöt panevat elämän risaiseksi, koska arvelevat kaikki kuolevansa kohta. Omaisuudella ei ole toisille väliä, toiset lähtevät evakkoon sokeasti tietämättä minne. Joka puolella on kauhuissaan pakenevia, vain harvat jatkavat pikku ympyröissään vaikkei se ole mahdollista samoin kuin ennen.

Järjestetään joukkojuomingit, juhlitaan koska pian kuollaan. Muumit osallistuvat öisiin kokkobileisiin joissa on tynnyreittäin viiniä, ja vetävät lärvit! Aamulla Muumilla on krapula.

Nipsulla on alkuperäinen luonteensa rahanahneena opportunistina, joka vaikka myisi muumit pizzantäytteeksi jos tienaisi sillä. Hän perustaa paniikin keskellä eräänlaisen uskonnon, joka on tietysti huijausta. Antamalla hänelle omaisuutensa, saa pyrstötähdeltä suojaavan "sanan", joka on vain siansaksahöpötystä. Nipsu kusettaa äärimmäisessä hädässä olevia äärimmäisen raadollisesti.

Vanhoissa muumeissahan juodaan rommia, syödään eläimiä, ja vedetään eri huumeita jopa LSD:tä myöten. Naantalin Muumimaailma olisi "aikuisversiona" aika hurja paikka kuoleman tuottavine hirviö-Mörköineen,

http://creeper.naurunappula.com/org/9e/dd/9edd60bc10d57808/0/533845.jpg

merirosvoineen, luolineen ja myrskyineen.

Vaikka Pyrstötähti-juttu on vasta alussa, siinä on jo tapettu eläimiä, vietelty, vedetty porukalla lärvit. Muumi on jopa tullut pyrstötähden säteilystä pelottavaksi hulluksi kerran. Saas nähdä mihin tarina vie. Sitä lukiessa on, sen alkuperäisluonteesta huolimatta, tabujen rikkomisen hauska olo.
Vähän kuin lukisi Riemurasiassa uudelleen kirosanoilla ja törkeyksillä tekstitettyä Aku Ankkaa.

Päivitys:
nyt Hesarissa on Muumistrippi, jossa muumit keittävät pontikkaa, johon asiaan poliisimestari on haluton reagoimaan: se on OK! Muumipappa lyö miehen tajuttomaksi ryöstääkseen häneltä tärkeän paperin! Muumit pakenevat kauhuissaan käyräpuukkoisia murhaajavakoojia. No, mitähän vielä...? Uusi päivitys: Muumit on sidottu ilmastointiputkiin, ja kiduttaja kuumentaa kidutuspihdit valkohehkuisiksi ja työntää ne kohti Muumipapan naamaa...
Tervetuloa iloiseen Muumilaaksoon vain!

Barksin vanhoista Aku Ankoista löytyy sensuurista huolimatta eläinten syöntiä, kuolemaa, kuolemantuottamus; itsemurhakin näytetään.
Olipa ennen ajat toiset muillakin kuin Muumeilla.
http://media.riemurasia.net/albumit/m24054/624502324.jpg

Edelliseen persuanalyysiini liittyen jatkan vielä.

M.Agrippa on työkseen myynyt nykytaidetta vuoden verran. Isäni, äitini ja appeni ovat sutineet kai satamäärin yhteensä. Joten voinen kertoa mikä minua nykytaiteessa riepoo. Aluksi sitä mikä ei ota päähän.

H.R.Gigerin työt varmasti moni tuntee. Otan rajun esimerkin. Hän on takuulla moderni, takuulla epäsovinnainen, eikä takuulla tee kaunista taidetta. Mutta hän on ihan oikea taiteilija, joka ei ole verorahoilla elellyt ja luonut. Koruista sisustuksiin ja huonekaluihin, tauluja, veistoksia, lavasteita, aitoon renessanssi-ihmisen tyyliin.

Hän neuvoo aloittelevia nuoria taiteilijoita sivuillaan hankkimaan monipuolista sivistystä, ja:

Study closely the work of the Old Masters.

Stop making art that originates only from your own imagination.

Stay with one technique until you perfect it.

Fill up a sketchbook every month with pen or pencil drawings of the world around you, not from your imagination.

Buy a book on figure drawing. Its the only art book you will ever need.

Until you can draw an accurate portrait of someone, you don't know how to draw.

Visit every museum in your city. Often, until you have seen everything in it. Every kind of museum. Not only the art museums but, of course, those as well.

Forget about contemporary art by living artists, at least for the next few years.

Stay away from most art galleries. Go to art auctions. That's where the real action is.

Buy a digital camera and take photos every day.
If you see nothing interesting to photograph, you will never be a good artist. Keep only one photo of every ten you take. Delete the rest. It will force you to learn how to edit the garbage from your life, to make choices, to recognize what has real value and what is superficial.

Mutta - kaikki eivät välitä tällaisesta sivistyksestä. Useimmat nykytaiteilijat, 60 -luvulta alkaen, tähtäävät päinvastaiseen, enemmän tai vähemmän.

http://www.friendsofart.net/static/images/art3/willem-de-kooning-woman-v.jpg
Siitä työpöydän taustakuvaksi. Printtaa seinällesi.

Seuraavassa on lueteltuna yleiset periaatteet:

1.Taiteen pitää osoittaa, että maailma on rikkinäinen, rappeutunut, iljettävä, merkityksetön. Normaali värien käyttö, esimerkiksi harmoniset tai iloiset värit, ovat pannassa.

2. Johtoajatus on Reduktionismi: taiteen tulee ilmaista taidetta itseään, mitään hahmoja, mielikuvia, symbolista tai muuta sisältöä ei saa olla.

3. Taiteessa ei saa olla tekniikan hallinnan tunnusmerkkejä, ei mitään käden taitoja, eikä se saa olla lainkaan viimeisteltyä.

(Tämän kolmosen laaja leviäminen esittävään ja symboliseen taiteeseen riepoo M.Agrippaa suunnattomasti. Ei sitä nyt Dali tarvitse olla, mutta koettakaa nyt pikkuisen.
Renessanssin aikana, kun "Artiste" -käsite muotoutui, se kattoi nimenomaan myös muunkin hienoimman käsityön, jota nykyään sanoisimme teolliseksi muotoiluksi, taidetekstiileiksi ja koristepuusepäntyöksi yms.
Taiteen ei tarvitse olla kaunista, ja juju voi olla pelkästään muoto, mutta jos tämä kolmaskin ulottuvuus pudotetaan pois, M.Agrippa kieltäytyy kunnioittamasta ko. taidetta.)

http://2.bp.blogspot.com/_GQ7cQJxcr3Q/S-X9N68fEQI/AAAAAAAAAP4/YoJVrmNVPCc/s1600/Photo1024.jpg
Jokaheppu voi tehdä taidetta jota ei voi erottaa

Pollockista. ´
http://lendmeyoureyes.org/wp-content/uploads/2010/09/jackson-pollack-abstract-expressionism-museum-of-modern-art.jpg

Näin ollen taidetta ei välttämättä voi edes erottaa satunnaisesta (rumasta) näystä, ja taiteeksi kelpaa se, että tyhjennät imurisi pölypussin variksenraadon päälle. Sinun ei tarvitse edes antaa sille nimeksi "Identiteettikriisi" tai "Sic Transit", joista voisi tulla allegorisia ajatuksia, vaan "Nimetön 1" kelpaa. (Upota raatosi formaldehydipurkkiin niin se säilyy; on tehty.) Taideteoksia on useaan kertaan luultu gallerian romuksi ja roskiksi; itsellenikin on käynyt niin.

Picasso totesi vanhana että jos hän niistäisi lautasliinaan ja signeeraisi sen, se olisi arvokas.

Variksen löytäminenkö vaikeaa?
Kakan vääntäminen kelpaa; Piero Manzonin purkitetut kakit, a 30gr, ovat menneet kaupaksi parhaimmillaan 124 000 eurolla. Kova hinta öljymaalauksellekin, mutta purnukoita on ollut 90, joten kysymyksessä on ei -uniikki, litografiaan verrattava taide! Osa purkkien taiteesta oli niin merkityksillä latautunutta, että purkki on poksahtanut ja levittänyt taidetta ympärilleenkin.
En osaa sanoa mitätöityykö teoksen arvo vai kasvaako se tästä, kun siitä voi nauttia kaikilla aisteilla, ja uniikkius kasvaa.

Jos saat aikaiseksi kymmenen metriä korkean kakkaläjän, se pääsee esille moneen museoon. On se ainakin hauskaa. Mutta pitääkö sitä tukea isolla rahalla, vai onko vitsi ontto? Tässä tapauksessa ilmatäytteinen.
http://artoftheprank.com/blog/wp-content/uploads/2008/08/mccarthy2-425.jpg

----------------------------------------------------------------------

Nyt kaikki luomaan taidetta.
Vaikkapa esittävää

www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/horizontal/1135227434390.jpeg
tai

moderndallas.files.wordpress.com/2008/03/michael-osbaldeston.jpg
Vai maksaisitko mieluummin tästä
api.ning.com/files/kvRJqYB66TcPKpv7gRcje6rdbZjuTtXnzrbgqoGlz*-g1JOKQaobbNYiY1Za54i7FCOP6IHheY9USXDfMDJaxDV0bKfCeFbC/adrift_30x40_2007.jpg

Tuomas Enbuske:

"Tuet kulttuurille ovat HS:n mukaan 385 miljoonaa euroa vuodessa. Sillä summalla saisi vuokrattua luksusasunnon Eiranrannasta jokaiselle Suomen asunnottomalle. Mutta Suomessa tehtäisiin mieluummin yhteiskuntakriittinen näytelmä asunnottomista."

Lainaanpa, muuttaen vain yhden sanan, tähän alkuun sitä, joka kirjoitti Luukkaan evankeliumin:

" Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä... Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Lukija, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on. "
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ne asiat, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, käsittävät juuri tällä kirjoitushetkellä paljolti mediakeskustelua Perussuomalaisista.
Suurena kuvataiteen ystävänä olen kolunnut museoita missä ikinä olenkaan matkaillut. Silmääni on siis pistänyt tämä puolueen ohjelman taidelinjauksesta käyty kovin yksipuolinen mediakahakka. En kuitenkaan ole sokeasti samaa mieltä kuin ne, joiden ääni kovimpana kuuluu.

Olisi helppo vain yhtyä ulvovaan kuoroon. Näin näyttävät tekevän kaikki. Mutta minä en, koska tämä koirakuoro ulvoo "olkinukeille". ("Olkinukke" on vastustajan esittämäksi väitetty asia, joka muovataan mahdollisimman huonoksi mielipiteeksi, joka sitten on helppo kaataa.)

Olkinukke 1:
-Persut haluavat polttaa ja tuhota taiteen, joka ei vastaa heidän ihannettaan taiteesta. Tämä ihanne olisi Natsi-Saksan ja sosialistisen realismin kaltaista.

No, tällaista ideaa (jota ihan totta on lehdistössä jo paheksuttu) ei ole Persujen taholta edes esitetty. Sitä ei vaan löydy mistään. NIMENOMAAN MAINITAAN ETTÄ MYÖS EI-ESITTÄVÄ TAIDE VOI OLLA ARVOKASTA. Puf, kupla puhkesi.

Olkinukke 2:
-Persut haluavat kieltää taiteilijoita maalaamasta/muovaamasta/filmaamasta/tanssimasta sitä mitä taiteilija haluaa.

No, persut eivät ole missään niin sanoneet, vaan nimenomaan että taiteen tuottaminen saa olla ihan yhtä vapaata kuin tähänkin saakka. Nimenomaan kaikki saavat väkertää ja sotkea mitä hyvänsä kunhan eivät vaadi verorahojamme. Puf.

Olkinukke 3:
-Persut haluavat että joku päättää mitä taidetta valtio/kunta tukee.

No, joku sen päättää nytkin, ja on aina päättänyt, vaihtelevin tuloksin. Milloinkaan ei, edes renessanssin Firenzessä, mikään yhteisö ole antanut rajoittamattomasti rahaa kaikille jotka sattuvat haluamaan esim. valaa pronssiin jonkin keksimänsä hökötyksen. Puf.

Olkinukke 4:
-Persut haluavat että Soini tai muu puolueen taidevastaava, yksi ihminen, saa valita mitä taidetta valtio tukee.

No, eivät he ole esittäneet ketään tällaiseksi päättäjäksi, eivätkä edes vaatineet että yksittäinen päättäjä olisi heidän puolueestaan. Puf.

Olkinukke 5:
-Persut haluavat määrätä kuka päättää.

No, persujen ainoa ehdotus oli että parlamentaaristen voimasuhteiden perusteella kootaan päättävä komitea, ilmeisesti kunkin puolueen parhaista asianharrastajista.

Komitealla olisi kai yksi kokous kolmessa vuodessa, tai yksi vuosittain, ei enempää, koska apurahoja ei myönnetä viikottain. Halpaa.
Itsestään selvänä puheenjohtajana olisi kulttuuriministeri, mistä puolueesta nyt sattuu olemaan. Nykykäytännössä kulttuuriministeri, eli yksi ihminen, päättää kuka istuu "kuvataidetoimikunnissa " lopullisena päättäjänä.

Vaaleissa saadun tämänhetkisen kannatuksen perusteella taidepäätös joutuisi kunnissa 95 -prosenttisesti
ja valtion tuessa 96 -prosenttisesti MUIDEN KUIN persujen käsiin. PUF!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mitä oli olkinukkien takana? Substanssia vai tarkoituksetonta tyhjänpäiväistä järjestelmän muutosta? Mihin persut tällä ehdotuksella pyrkivät?

No, oletetaanpa että jos persujen ehdottaman parlamentaarisen lautakunnan eteen saapuu vaikkapa seuraavanlainen taiteilija.

Hän vaatii taiteilija-apurahaa 1200 euroa puhtaana käteen joka kuukausi kymmenen vuoden ajan. Hän aikoo tohtorismieheksi taiteellaan.
Hän haluaa että Ateneumin, Nykytaiteen museon ja Sinebrykoffin taidemuseon yhteisbudjetista käytetään ainakin 0,4% hänen taidonnäytevideonsa hankintaan.

Lopullinen säilytyspaikka tulisi olemaan Valtion taidemuseon Kuvataiteen keskusarkisto.
Taiteilija selittää:
"Taiteeni on rakenteellisen väkivallan kritiikki. Tarkoitukseni on myös viitata kulttuurillemme ominaiseen pakkomielteeseen: haluun uskoa arvon ja nautinnon olemassaoloon vasta kun sillä on hintana, numeraalisena faktana tai fyysisenä eittämättömyytenä ilmenevä muoto. "

Projektori käynnistyy, ja jättikankaalle tulee kuvaa. Kallista taidetta.

Näkyy kömpelöitä kaupunki- ja luontonäkymiä, kuvia taiteilijan kavereista sekä puhuvan taiteilijan pää. Teoksessa on myös televisiosta napattuja dokumenttien, fiktioiden, uutiskuvien ja mainosten katkelmia. Sadomasoseksiä, teurastamoja, kaatopaikkoja yms. Materiaaleissa on pyritty välttämään mitään näyttelemistä.

Teoksen kohokohtana on kömpelösti kuvattu video, jossa hän tappaa koiran vesurilla, eikä mitenkään pikaisesti. Sitten hän harrastaa seksiä koiranraadon kanssa, ja huipennus on pornoleffoista tuttu "money shot" -siis raadon irtileikatun pään kanssa.

Lautakunta syöksyy kohti toiletteja, ja taiteilija huutaa perään:
-"Olin hankkinut Poppe -koiran eläinsuojeluyhdistykseltä, muka lemmikikseni ja luvannut pitää siitä huolta. Kyllä, halusinkin shokeerata ja provosoida! Tavoittelen järkkymistä, joka luo uuden näkökulman, pakottaa uusien kysymysten ääreen!"

Veikkaanpa että parlamentaarinen komitea palaa oksennuksen jälkeiseltä naamanpesulta melko kylmäkiskoisissa tunnelmissa.

Eipä taida herua 144 000 euroa puhtaana käteen, eikä tule Ateneumiin hienoa videotakaan vaikka se on taatusti uusia uria avaavaa taidetta.

Valtion taidemuseon Kuvataiteen keskusarkisto jää ilman taidetta.

Tuskinpa tulee tohtorinvirkaakaan.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Mutta nykyisellä järjestelmällä homma menisi kaikkineen läpi, sillä menihän se jo kerran. 144 000 euroa puhtaana ja tohtorinhattu virkoineen tuli! Tosin koiran sijasta oli kissa, kaikki muu taideteoksessa oli kuten yllä.

www.kissantappovideo.com

(Taiteilijan sitaatit ovat taiteilija Teemu Mäen aitoja lausumia ko. asiastaan.)

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Hyvällä tahdolla ajatellen persut ehkä haluavat vain ehkäistä rahan tuhlauksen ääri-ilmiöihin.

Ohjelman kirjoittaja ei pönttö ole edes katsonut Wikistä että mitä se postmodernismi oikein tarkoittaa. Se kun sattuu olemaan, kuten "hindulaisuus", laaja sateenvarjokäsite joka kattaa vaikka mitä.

On vaikea uskoa että olisi pyritty karsimaan Pop Art
http://www.artchive.com/artchive/L/lichtenstein.html

tai Klassinen Realismi (!).

http://www.danalevin.com/availableworks.html
http://www.corrystudio.com/kamillecorry.com/home.html
http://www.jacobcollinspaintings.com/landscape.html

Pönttö.
Se omituisuus ja salaisuus mikä jää jäljelle, on ohjelman taideosuuden lause:
"...kulttuuritukirahoja on ohjattava siten, että ne vahvistavat suomalaista identiteettiä. "

Mitä tämä voisi tarkoittaa, kun onhan ihan varmaa ettei se tarkoita vain Kalevala -viitteitä joka tauluun ja tanssiesitykseen?
Kun kerran ei-esittävä taide kelpaa, miten se voisi vahvistaa suomalaista identiteettiä?
Kansallisromanttisen jugendin perimmäistä muotokieltä, sen kaikuja?

No, kun kerran muut kuin persut päättäisivät asiasta 96 -prosenttisesti, ei outo identiteetin tukivaatimus liene niin päällimmäisenä valinnoissa.

On varmaa, että valittu taide saisi suuremman yleisön näyttelyihin. Itse pidän yhtaikaa sekä klassisesta Berninistä että nykyajan sähköisestä Marcus Copperista. En millään usko että Jackson Pollockin teoksilla olisi yhtä suuri yleisö Kiasman näyttelyssä kuin näillä.

Onko Björn Weckströmin taide muka jotain natsitaidetta, koska yleisö siitä niin pitää?