No onpas nyt aktiivista ollut minulla.
James Bondista ja seikkailu -illasta jo blogasinkin, mutta muutakin tylsyydenkatkontaa on sattunut.
Eräs ystävällinen sielu duunista ilmeisesti heltyi City-profiilini kauhean ruikutuksen voimasta, ja ihan itse kutsui minut kaverikseen Digiexpo -messuille.
Taisi katua, koskapa sain itse hoitaa puhumisen? No ei voi mitään. Not my fault: olin ihan kiltisti kun nää ei olleet mitkään liikuntamessut joilla voi kokeilla ihme liikuntavehkeitä ja aiheuttaa vaaratilanteita. Aiemmin olemme sattuneet kerran tapaamaan siviilissä juuri liikuntamessuissa, jossa hän ilmaantui taakseni juuri kun yritin tehdä omaa pikaennätystäni rynnäkkökiväärin "pura ja kokoa" -hommassa.
Digimessut - varmaan ainoa paikka jossa minunkin suuntavaistoni pettää, kun seinät ovat samanlaiset ja mikään ei erotu. Nokian ständin etsimiseenkin meni vartti, kun jopa se oli brändin nykytilaa heijastaen ihan matala ja pikkuruinen.
Siellä oli snoukkamessutkin, ja ulkoilukaupan myyjä tuli kädestä pitäen tervehtimään. Onpas tainnut tulla tuhlattua siellä, jooooo...
:-D
Messuilla oli kiipeilyseinä vaikkei se takuulla liity viihde-elektroniikkaan. Enpä kokeillut, vaikka Kampin kauppakeskuksen korkean aulan kattoon asti pystytetyn väliaikaisen seinän kävin aikoinaan vetäisemässä, ihan siksi kun se oli niin absurdia toimintaa siinä paikassa. Olipa täällä messuilla myös laskuvarjojääkäritkin, miksi muka? Juurihan blogasin laskuvarjohypystäkin, olipas sattuma.
Messujen hifipuolella esiteltiin 80 kg painavaa 7400 euron hintaista vinyylisoitinta, ja normit jääkaappipakastimen kokoiset kaiuttimet olivat tietty monilukuiset.
Hifisteille oli rakennettu 50 -luvun tekniikalla superkalliita putkivahvistimia, vain koska sellaisia voi tehdä. Odotin näkeväni jossain jo höyrypannun ja pneumaattisen höyryradion, tai semmoisen jossa on iso veivi kyljessä.
Kotiteattereita esittelevässä huoneessa jytisi niin, että kotona lähtisi maalit katosta ja paikat hampaista, jääkaapin maidot kirnuuntuisivat voiksi,
akvaariosta tulisi kalasoppaa, ja
koirasta skitsofreenikko.
Muistaako joku ikäloppu vielä Sensurround -elokuvatekniikan?
Sillä näytettiin ennen vanhaan
esim maanjäristyskatastrofeja niin että popcornit lentelivät laatikosta.
Hifipuristit hivelivät kuola valuen messuilla platinoituja plugikoskettimia ja kultakuparijohtimia. Sitten he ostavat uuden Jaguarin hintaiset kotilaitteet jotka täyttävät puoli huonetta, ja koska vain eristyneen tontin omakotitalossa niitä voi soittaa niin lujaa että eron kuulee, he pihisyttävät niitä kerrostalokämpissään niin että soundi on ihan sama kuin heillä olisi neljän tonnin laitteet.
Mutta kunhan on isot vehkeet! :-)
Tähän verrattuna meikän kiipeilykamat ja koralliakvaariolaitteet tuntuvat ihan järkiharrastuksilta.
Miehet nyt tekevät välinelajin vaikka joogasta.
Rouva sanoi että teknokiipeilykamojen ostelun fyysinen raja on siinä kun ukko ei enää jaksa kantaa niitä lähestymismarssilla.
Totta!
Sukeltajamiehillä ei ole tätäkään tolkun rajaa. Heillä
on tosi kalliit laitteet, ja he pystyvät ostamaan niitä enemmän kuin jaksaisivat maissa kantaa. Ja vene päälle.
Tyhmin miesharraste, IMO, löytyy juuri hifistä: "äänenpaineauto".
Rakennetaan luksushieno auto. Siihen asennetaan niin isot äänentoistolaitteet kuin mahtuu(300kg ), ja desibelimittari. Sitten asennetaan panssarilasit siksi että äänenpaine särkisi tavalliset. Ovet hitsataan kiinni, autollahan ei ajeta. Sitten soitetaan jytkettä ja vertaillaan kenellä oli autossa eniten desibelejä. Auton sisään meneminen soiton aikana tappaisi hetkessä. En viitsi edes arvailla, mitä mieltä näiden miesten rouvat ovat tämän järjellisyydestä.
Että sellaiset messut, ja sitten kävimme pizzalla. Mangaharrastukseni johtaa minut yhä uusiin japsijuttuihin, nyt sain kaverini puhuttua juomaan Kuplateetä, uusinta aasialaista hottia!
Rouvani oli samaan aikaan blingräppäri Cheekin konsertissa, ja sai signatun julisteen oveensa.
Mitäs siitä, mullahan on Lara Croft -julisteet.
Rouva käy Abreun ja Tuiskun konsertit yms, olipa Shakirankin nähnyt.
Missähän minä voisin alkaa käymään, Flow on vaan kerran vuodessa...? Venuessa on funkkiräppiklubi, hmm.
Cheek on niitä aniharvoja jotka herättävät minussa hiukan negatiivista kateutta. Sanoitukset ovat köyhiä, tyyli persoonaton, laulut ulkoistettuja, ja räppääminen monotonista, aina samanlaista narisevaa kähinää. Bassoradiosta kuulee joka tunti parempaa suomiräppiä, IMO.
Ja se on just Cheek, joka ajelee vuoroin Bentleyllä ja Maseratilla! Siis ei Karri Koira, Ruudolf tai joku muu lahjakkaista, uutta luovista räppäreistä!
Mutta pitää muistaa että Cheek tekee rajusti keikkoja, kai joka päivä. Työvoitto.
Tiistaina rouvani ei ollut kuuntelemassa, vaan esiintyi itse. Nappasin mammani mukaan ja menimme Musiikkitaloon, ja siellähän
se rouva tanssi isolla lavalla elävän orkesterin tahtiin renessanssikreivittären helmikirjaillussa asussa! Wow! Otin sata kuvaa että joku olisi parempi kuin viimeksi oli.
Kun viime aikoina olen katsonut oivaa Borgiat -renessanssisarjaa telkusta,
(Tsiikatkaa tämän blogin musavideo alhaalta!) telkkarin eteen on välillä pöllähtänyt ilmielävä renessanssikreivitär tanssimaan. Tosi surrealistinen fiilis! No onhan tooosi tyylikäs harrastus.
Ihan kivan viulukonserton lisäksi nähtiin Tsaikovskin pianokonsertto. Tsaikulla ei tainnut huonoja sävellyspäiviä ollakaan. Taas huomasi ketä Sipulius on kuunnellut ahkeraan.
Liettualainen pianisti soitti kuin piirrettyjen Tom -kissa, ilmeillen raivokkaasti ja nenä kävi välillä melkein koskettimissa kiinni. Mutta oli se hyvä!
Rouva poistui kahvittelujen jälkeen omiin puuhiinsa ja palasi illalla sinne kuuntelemaan oopperalaulajatuttavansa konserttia.
Minä pyöritin mammaa ostoksilla ja lähetimme sukulaisille facepostia kaukomaille minun pikku pinkillä miniläppärilläni, maailman kahdeksas ihme mammalle, ja onhan se kyllä ihme, ei siitä kauan ole kun kaukopuhelut oli kalliita.
Digimessuilta en ostanut kuin kosketusnäyttöhanskat, ja supertaskulampun. Sen linssin ympärillä on metallihampaat, ja kerrottiin että ne on kolariauton ikkunan särkemistä varten. (Minä taas ajattelin heti katuryöstäjän ohimoluun särkemistä.) Sen pikku vehkeen valo voi tehdä näkövaurion, oikeesti; siitä varoitettiin kirjallisesti. Se olikin pimeässä metsässä hurja, kuin auton valot, mutta kapeampi kiila.
Lamppuni saa välkkymään strobolle, joten sillä voi äkkiä, jopa vahingossa, myös tehdä kaikki lähistön terveet ihmiset pirun vihaisiksi ja saada epileptikot sätkimään lattialle. Että sainpas edes jotain extremeä taas. :-)
