Matkinpa aluksi Sandra Marinsia! Fan fiction!

Sandralla on tosi huima blogi Cityssä. Minäkin haluaisin kirjoittaa noin.

En kuitenkaan millään pysty täysraittiina kirjoittamaan elämästäni Sandran lailla. Hänellä on glamour-boolimaljakin.

Yhdistänpä oikean elämäni palasen siis siihen fantasiaan, millainen olisin jos olisin mies, joka olisi tyyliltään Sandra Marinsin kaltainen.

-------------------------------------------------------------------------------
Transformation in progress....WHOM!
M.Agrippa muuttui Marcus Marinsiksi joka nyt kertoo elämästään:

Tapasin hiljan kaverini, Kansainvälisen Seikkailijan joka suhaa suihkarilla suurkaupunkien välillä samalla rutiinilla kuin minä Itäkeskuksen metrolla. Tavatessamme tämä "Grandi, Jarmo Grandi" osti juuri Stockmannilta sarjan jotain superkalliita "riidellin viinilaseja".
Hän kertoi miten lasi on tärkeä, ja miten huolellinen dekantointi eli ilmastus ennen nauttimista voi parantaa viinin aistinvaraista luokitusta selvästi.

Täytyypä minunkin sitten muuttaa tapojani. Yleensä kun pääsen Alkon ovista ulos paperipussiin käärityn Sorbuksen tai Vineton kanssa, lyön heti pullonkaulan poikki ensimmäiseen liikennemerkkiin ja hulautan sisällön lärviin. Pitäisi kai hillitä itseään ja jotenkin ilmastaa eli huljutella sitä rikottua pulloa ensin. Luokitus paranisi. Ihmiset kyllä ehtisivät tuijotella kauemmin kuin nykyään. Mutta sietää minun nyt se hinta maksaa eurooppalaistumisestani. Emmehän ole barbaareja.

Katsoin kirjaston netistä mitä ne "riidellin lasit" oikein ovat.

"Georg Riedel on kymmenennen polven kristallintekijä, joka on vakuuttanut viinimaailman siitä, että eri viinit tarvitsevat omanlaisensa lasin. Riedelin filosofiana on muotoilla lasit korostamaan rypäleiden parhaita ominaisuuksia, ne edustavat lasin ja viinin täydellistä harmoniaa. Lasi ei ole vain lasi, se on nautinnon instrumentti. Tasapaino, keveys ja hienostuneisuus ovat Riedelin tunnusmerkkejä. Nykyään viiniasiantuntijat pitävät viinilasin merkitystä viinin nauttimisessa jopa yhtä tärkeänä kuin viinin tarjoilulämpötilaa."

Jaaha. Tuli tuosta mieleen että eihän se viini tosiaankaan ole niin kiva juoda ulkona talvipakkasella, minunkaan mielestäni. Kesähelteellä parempaa.
Luin lisää Riedelin netistä. Siellä oli:

"Hyvä viinilasi palvelee viinin makua ja tuoksua.
Millainen on hyvä viinilasi:
- kirkas, hiomaton ja koristeeton, jolloin viinin väri ja sen virheettömyys näkyvät parhaiten
- sisäänpäin kääntyvä "tulppaanimalli", josta tuoksut eivät katoa taivaan tuuliin
- isokokoinen, niin että viiniä voi pyöritellä tuoksujen herättämiseksi ja kallistella väriä tarkasteltaessa
- ohut, jolloin viiniin saa paremman tuntuman
- Lyijykristallia, jonka huokoiseen pintaan viini tarttuu irrottaen näin enemmän aromeja.

Riedelin lasien perusfilosofia kiteytyy maistamisen fysiologiaan ja ensivaikutelman merkitykseen. Lasin kuvun ja reunan muoto, sekä reunan pyöristys ja kaltevuus määräävät miten viini osuu kieleen. Onko siemaisu leveä vai kapea? Mihin kohtaan kieltä viini osuu ensimmäisenä? Kaikki nämä seikat vaikuttavat viinin makuun. Kielen neljä makualuetta ovat makeus, hapokkuus, suolaisuus ja karvaus. Makeuden aistimme kielen kärjessä, hapokkuuden edessä sivuilla, suolaisuuden takana sivuilla ja karvauden takana kielen kannassa. Siis jos hapokas viini ohjataan suhteellisen kapeasuisesta viinilasista kielen keskelle, voimistuu viinin tuntemuksessa hedelmäisyyden ja täyteläisyyden vaikutelma, koska viinin ensikosketus välttää kielen sivun hapokkaat alueet. Viinin ollessa jo valmiiksi makea, on lasin suuaukko leveä, jolloin viini ohjautuu suun sivuille ja takaosiin korostaen hapokkuutta. Näin makeus ei peitä muita makuja alleen ja viini maistuu tasapainoiselta ja harmoniselta. Riedel-lasi on siis eräänlainen taajuuskorjain, jolla viinin eri ominaisuuksia säädellään samaan tapaan kuin musiikin kuuntelussa esim. diskanttia ja bassoa. Eri rypäleiden tyypilliset ominaisuudet tulevat esiin kielen tietyillä makualueilla, siksi lasit muotoillaan säätämään rypäleiden ominaisuuksia - niin hyviä kuin huonojakin."

Tuli mieleen että olen varmaan tähän asti tehnyt jotain väärin. "Perusfilosofiaa" pitänee korjata.

Tähän asti käyttämäni "nautinnon instrumentti" on 20 vuotta vanha Osuuspankin logolla koristettu haaalistunut beige muovimuki. Ei kai se sittenkään ole paras lasi kotiviinilleni.
Muki ei tosiaan anna tuntumaa viiniin, eikä viinin väristä saa selvää, kun ei enää oikein mukinkaan. (Vaaditulla tavalla huokoinen se on takuulla, koska on sekä pinttynyt että naarmuinen.)
Maistamisen fysiologiaa pitänee parantaa hylkäämällä tuo luottomuki. Mutta sellaista muotoa en kaipaa, jota "voi pyöritellä tuoksujen herättämiseksi". Tuoksut ovat viinissäni jo hereillä, jopa vihaisina.

Teen nimittäin 2 kertaa viikossa Kontio -kotiviiniä. Oikein brändituote. Käytännön huippuunsa hioma laitteisto on vessassa ammeen takana. Siellä on pari varusmiesaikaisia 48 numeron Kontio -kumisaappaitani. Laitan aina sunnuntaisin Pirkka-appelsiinimehua (tai mitä sattuu olemaan) ja palan hiivaa ja pari työmiehen kourallista sokeria yhteen saappaaseen käymään, kun ensin olen tyhjentänyt edellisen satsin siitä em. muovimukilla suuhuni. Toisessa saappaassa on keskiviikkoisin tyhjennettävä ja uudestaan täytettävä satsi käymässä. Resepti on niin tehokas, että saapas kuohuu melkein yli jo puolessa vuorokaudessa, ja loppuaika menee siinä kun viini ikääntyy ja kypsyy ja bouguet kehittyy huippuunsa... siis siihen pisteeseen että haju ei ole pistävä ja kärpäset uskaltavat jo tulla reunalle ihailemaan harmaanoranssiin vaahtoon kasvavaa homekukkaa.

Mutta nyt tajuan, että tuo muovimuki ei varmaan ohjaa Kontio -kiljua "oikeaan kielen makualueeseen. Mihin kohtaan kieltä viini osuu ensimmäisenä?"
Yleensä olen ollut tyytyväinen jos se osuu kieleen.
Mahdollisimman ohimenevästi.
Jos kerran kielen neljä makualuetta ovat "makeus, hapokkuus, suolaisuus ja karvaus", sanoisin että kiljuni sisältää maksimaalisen määrän noita kaikkia aromitekijöitä, aivan kuin jokaiselle tuttu oksennuksen makukin, jota Kontio -kiljuni läheisesti muistuttaa, myös viskositeetiltaan.
Ehkä Riedel -laseissa olisi sopiva taajuuskorjain minunkin kiljulleni. Lasi, joka ohjaa viinin kokonaan kielen ohi.

Ehkä tuo viinisnobi kaverini Jarmo Grandi osaisi myös kertoa minulle, paranisiko myös - kieltämättä perusteellisesti dekantoitu - viinini yhdellä laatuluokalla, jos vaihtaisin littaan astutut pohjalliset uusiin, vaikka aktiivihiilipohjallisiin.