Suojelusprkl

Peto ei selkeästikään ole vielä tottunut laminaattilattiaan. Rassukka suditti äsken viisi minuuttia olohuoneen lattialla häntä paksuna ja hirveä mouruaminen päällä. Ja mä vaan repeilin sille. Oon mäkin reilu tyyppi. Raukalla ei toimi jarrut ja mä vaan katson vierestä kippurassa nauraen ja pähkäilen, minne helvettiin oon laittanut kameran että siitä saisi videokuvaa otettua.

Valitettavasti en löytänyt kameraani, joten joudutte tyytymään omiin mielikuviinne laminaatilla sutivasta ja mouruavasta kissasta.

Mielenkiintoista, että ihminen joka itse vetoaa omaan sairauteensa omissa teoissaan ja sanomisissaan, ei kestä sitä, että toisetkin alkaa vetoamaan tämän henkilön sairauteen joutuessaan kärsimään sen "sairaan" osapuolen tekemisistä ja sanomisista.

Eli jos joku ihminen myöntää avoimesti olevansa sairas ja vetoaa siihen että oma käyttäytyminen johtuu sairaudesta, muut eivät saa olla hänen kanssaan samaa mieltä? Näinkö se menee?

Varoitus. Tämä blogimerkintä sisältää raakoja valokuvia viatomista luonnonkappaleista, riisumista, murskaamista ja alastomuutta. Ei sovellu herkkähermoisille:(

Pahoitteluni kaikille heille, joille tuli huono olo tästä raa´asta kuvasarjasta. Mieleni teki vain niin kovin paljon tehdä itselleni munavoita.

Miten niin olen ollut sekaisin koko päivän. En saanut eilen illalla nukuttua, kun tuli taas ihan hirveä olen_ihan_vitun_paska_ihminen_teiniangstikohtaus.

Juttelin äsken entisen työkaverin kanssa joka kyseli millaista on ollut. Heitin hälle että paskaako tässä, perinteinen kiireinen maanantai. Ilmoitti tosin tuon heiton jälkeen, että tänään on muuten tiistai. En meinannut uskoa häntä:D Katsoin kännykän kalenterista että ei hitto, niinhän tosiaan onkin. Ollut niin kiirettä töissä, että olin vakuuttunut että elän vielä maanantaissa. Kerroin sitten tälle kamurille, että tätä se teettää kun rupeaa käyttämään mömmöjä työajalla ja menee viikonloput pitkäksi. Ja naurettiin, että pitäähän sitä nyt olla hieman huvia työelämässäkin. Jotain hyvääkin tuossa sekoilussa, on tosiaan tiistai ja huomenna on jo keskiviikko. Yksi päivä lähempänä perjantaisia työpaikan kemuja.

Joo, ihan puhtailla siis täällä vedellään, nuppi vaan menee sekaisin jos saa liian vähän unta palloon.

Aamulla rupesin pohtimaan ihmissuhteita ja lähinnä pettämistä. Uutislehti 100:ssa oli artikkeli pettämisestä, että yleensä pettämiset sattuu työreissuilla. Tuossa ei tosin oltu huomioitu kavereiden kanssa tehtyjä huvireissuja.

Onko olemassa mitään "reseptiä" miten tunnistaa pettämiseen herkästi sortuvat tapaukset, vai eikö moista piirrettä voi ulkoisesti muista nähdä. Tai edes siinä vaiheessa havaita, kun kyseiseen ihmiseen tutustuu tarkemmin?

Onko pettäminen lisääntynyt nykyaikana, vai eikö se ole enää sellainen tabu, jollainen se on ollut vielä esim 40 vuotta sitten? Eivätkö aiemmin naiset välittäneet siitä, että omat miehet pettivät heitä vaan he jäivät siihen suhteeseen lasten vuoksi ja ei kehdattu puhua asiasta kenenkään kanssa tai myöntää sitä, että oma mies käy vieraissa. Asia vain hyväksyttiin ja siitä ei puhuttu.

Kun taas nykyajan nainen ei ole enää niin riippuvainen siitä kikkelinheiluttajasta, kynnys on matalampi lähteä huonosta suhteesta vaikka on ne kolme lasta, asuntolaina ja koira.

Toki varmasti on vieläkin sellaisia naisia, jotka jäävät kitumaan suhteeseen lasten vuoksi ja antaa lasten kasvaa epäterveellisessä kasvuympäristössä - sellaisessa jossa isä ei ole aina kotona antamassa isällisiä neuvoja, on yötä ties minkä hoidon luona. Viettää viikonloput mielummin kännissä baarissa kavereidensa kanssa, kuin perheen seurassa. Ja sitten nussii naisia pitkin kyliä ilman ehkäisyä ja hyvällä tuurilla vielä tartuttaa vaimolleen jonkun sukupuolitaudin, jonka on saanut siltä hyvännäköiseltä suomea murtaen puhuneelta, naiselliselta säihkysääreltä jonka käsi meni lompakolle poskeenottamisen jälkeen.

Onko paljon työmatkoja tekevät tapaukset herkempiä pettämään kumppaniaan, kun joutuvat viettämään paljon aikaa yksinään hotelleissa? Mikä on alkoholin vaikutus pettämiskynnyksen madaltumiseen, entä itsetunnon?

Tuntuu jotenkin järjettömältä ajatukselta koko pettäminen.

Ollaan naimisissa, kotona odottaa lapsia, on oma talo, auto, koira ja kesämökki. Lähdetään työmatkalle ja bongataan baarista joku hehkeä nainen/mies jota sitten käydään kyntämässä. Miten ihmeessä ihmistä voi alkaa panettamaan niin paljon, että pitää käydä hakemassa vierasta lihaa baarista hotellihuoneen vällyjen alle, vaikka oma puoliso on kotona lasten ja koiran kanssa?!

Sen voin vielä ehkä jotenkin käsittää, että parisuhteessa menee huonosti kumppanin kanssa eikä osata enää kommunikoida niistä tunteista jotka velloo sisällä. On vaan helvetisti riitoja pienistäkin asioista eikä kumpikaan tee mitään sen suhteen eteen enää - eletään vaan siinä kaiken paskan keskellä.

Toinen tutustuu ihmiseen jonka kanssa on helppo keskustella asioista, hän ehkä kertoo avoimesti omasta huonosta suhteestaan ja siitä, ettei saa kumppaniltaan enää sitä mitä haluaa, ehkä myöntää olevansa suhteessa enää lasten vuoksi ja jossain vaiheessa tajuaa ihastuneensa tähän uuteen ihmiseen ja ajanmyötä saattaa lipsahtaa ja pettää kumppaniaan tämän uuden ihastuksen kanssa, jos ei sitä ennen ole kerännyt tarpeeksi "munaa" sanoakseen kumppanilleen, että homma on ohi - lusikat jakoon!

Vaikka toki pettäminen on aina pettämistä ja yhtä tuomittavaa, mutta tuollainen uusien tapauksen bongaaminen ravintolasta tietoisesti seksinkiilto silmissä, sitä en vaan voi ymmärtää. Enkä kyllä sitä, että lähdetään risteilylle kaveriporukan kanssa ja käyttäydytään siellä kuin sinkut - lirkutellaan vastakkaiselle sukupuolelle sillä lopputuloksella, että se menee pissavehkeiden sovittelun tasolle.

Minä en ymmärrä ihmisiä. Minusta olisi pitänyt syntyä varmaankin joku saakelin nelijalkainen ja siivekäs eläin, ilman aivoja - kiitos.

En ole koskaan ymmärtänyt kyseistä tv-sarjaa. Miten naiset pystyvät rakastumaan/ihastumaan hetkessä ihmiseen, josta tappelee kymmenkunta muuta naista? Mun luonne ei antaisi myöten edes ihastua ihmiseen, josta joutuisin tappelemaan muiden naisten kanssa. Olisi tosi nöyryyttävää suudella miestä ja tapella hänen huomiostaan, kun tietäisin hänen suutelevan ja lirkuttelevan muita naisia yhtälailla. Ja sitten vielä teeskennellä olevansa hyvää pataa niiden muiden naisten kanssa, jotka ovat sun kilpailijoita. Liian amerikkalaista touhua mun makuuni.

Minen moiseen suostuisi. Kyllä se vaan niin on, että minen miesten huomiosta tappele, jätän tuollaiset puuhat suosiolla huomionkipeiden puuhasteluksi:D

Aamulla tullessani pitkästä aikaa yleisillä töihin, muistin jälleen miksi mielummin fillaroin sen 15km/suunta, kuin käytän yleisiä.

Ensinnäkin kuumuus - on mukavampi fillaroida kuin istua paikoillaan hikisessä junalla.
Toiseksi kanssamatkustajat - Odottelin junaa asemalla ja siinä vähän matkan päässä oli sellainen kaljamahainen, hikinen ja kaljuuntunut noin 50v ukkeli. Se rupesi tuijottamaan mun ns. tissejäni. Katseli niitä kuin koomassa ja mulle tuli melkoisen vaivautunut olo. Juna tuli ja hyppäsin sisälle, menin istumaan niin eikös tämä papparainen tullut istumaan mua vastapäätä, vaikka muuallakin olisi ollut tilaa yllinkyllin. Ja taas tuijotettiin tissejä, koko helvetin matka (hän jäi onneksi pois kolmannen pysäkin jälkeen).

Mikä helvetti siinä oikein on, että pitää tuijotella tissejä? Ymmärtäisin vielä sen, jos mulla olisi hervottomat meijerit ja hervottomat push-upit jotka nostaisivat tissit nenään asti, mutta kun ei - mulla on ihan tavalliset, b-kupin pikkuiset tissit, joita en koskaan pahemmin edes esittele, tai korostele.

Jos olisin ollut hiemankaan huonommalla tuulella, olisin varmasti möläyttänyt tälle papparalle jotain, mutta nyt tyydyin vain pitämään reppua sylissä siten, että näköyhteys tisseihini heikkeni.

Värjäsin eilen tyveni samalla värillä kuin aiemminkin, eli Lorealin 4,15 värillä. Normaalisti lopputulos on punaisen ruskea, vaan mitäpä nyt sain tyveni väriksi. Vihertävän sinertävän mustan. Tosi vitun siistii.

Onneksi värjäsin vain pelkän tyven, jos olisin pistänyt koko päähän tuon värin, olisin varmasti vetänyt jonkun hirteen siitä, että tämä puoleen selkään ulottuva pehko olisi mennyt täysin piloille. Noh, jäi onneksi edes muistoksi tuota punaista väriä, pitää vielä joku päivä heittää vaahtosävytettä pelastettaviin vaaleampiin hiuksiini :(

Kissalleni tuli äsken hillitön tarve tappaa mun uudet pikkuhousuni. Lopulta ilmeisesti selätti housuni, koska päätti mennä nukkumaan niiden päälle tyytyväinen voittajan ilme kasvoillaan.

Edit:
Arkiston helmiä: Peto vs Sukka

Sain tänään sähköpostiviestiä joltain itselleni tuntemattomalta mieheltä. Viesti itsessään oli jo hieman vähä-älyisen laatiman oloinen, joten jouduin hieman hillitsemään vittuiluani. Havaitsin, että tämä kyseinen tapaus oli joukkopostannut tämän saman meilin noin kahdellekymmenelle muullekin citynaiselle, joten päätin välittää vastaukseni myös näille citynaisille, jolle tämä setä oli tämän älykkyytensä ylistysmeilin lähettänyt.

Pikkuriikkinen vinkki kaikille nettirunkkareille. Älkää vittu lähettäkö noita vitun tyhmiä sähköpostiviestejänne ainakaan siten, että lähetetyt-listalla näkyy niiden muidenkin kahdenkymmenen naisen sähköpostiosoitteet. Se herutusprosentti laskee melkoisen oleellisesti, kun tajuaa, että tämä kahden järjenvoittolauseen sisältävä sähköpostiviesti on mennyt muillekin naisille. Siinä voi herkempi nainen vaikka saada mustasukkaisuuskohtauksen.