Suojelusprkl

sen taitaa vaikka pienessä pöhnässä.

Olen Jenny ja kärsin tänään PMS-oireista. Voi luoja tätä tunteiden pintaan nousemista. "Ihanaa" olla nainen.

Tänään mulle ei tarvitse sanoa kuin moi, niin jo alan vollottamaan. Toisaalta, mieluummin tällein kuin olla täysin perseeseen ammuttu karhu. Ihanaa olla herkkis.

45min Special: Hyvä kuolema?
Pysähdyttävä dokumenttielokuva vaikeasta ja arkaluontoisesta aiheesta: onko ihmisellä oikeus päättää oma elämänsä? Tunnettu dokumentaristi John Zaritzky seuraa vaikeasti sairaan Craig Ewertin matkaa sveitsiläiselle klinikalle, jossa Ewert saa avun päätökselleen ottaa oma henkensä. (Es. 7.1.09).

Harmittaa, etten nähnyt tuota dokumenttia alusta asti. Kun avasin telkkarin, niin ruudussa oli vanhempi pariskunta jotka halusivat lopettaa elämänsä. He eivät näyttäneet mitenkään sairailta, vaan hyväkuntoiselta vanhalta pariskunnalta, jotka eivät saaneet apua kuolemaansa sveitsiläiseltä kliniikalta. Mies ilmoitti lääkärille, hommaavansa aseen ja sillä laittavan vaimonsa ja hänen elämän päätökseen, kun ei kerran heiltä saa apua arvokkaaseen kuolemaan.

Mulle tuli ristiriitaisia tunteita tuosta pariskunnasta. Miksi ihminen haluaa kuolla kun on vielä hyväkuntoinen? Jos kumpikin on hyvässä kunnossa, miksi ei halua nauttia elosta yhdessä niin pitkään kunnes kunto romahtaa siihen pisteeseen että elämänlaatu kärsii.

Toinen pariskunta oli sellainen, jossa mies oli vakavasti sairas, ilmeisesti sairasti keuhkosyöpää. Tämä pariskunta sai tuolta samaiselta sveitsiläiseltä klinikalta hyväksynnän armomurhalle vai miksikä tuota nyt kutsutaankaan.
Miten raskasta onkaan viedä oma elämänkumppani viimeiselle matkalle ja miten raskasta onkaan itse lähteä sille viimeiselle matkalleen. Tietää minuutilleen kuolinhetkensä.

Itse toimenpide tapahtuu niin, että kuolemaa toivova ihminen menee tämän sveitsiläisen klinikan omistamaan huoneeseen jossa on avustaja, joka antaa potilaalle kaksi erilaista lääkeliuosta jotka valmistavat vatsan kestämään tämän hyvin voimakkaan nukahtamislääkkeen. Nukahtamislääkkeen nauttiminen nauhoitetaan todistusaineistoksi viranomaisille, että potilas on itse ottanut tämän lääkkeen ilman että häntä on siihen pakotettu. Viimeisen lääkkeen jälkeen ihminen nukahtaa syvään uneen, eikä enää herää ja hänen sydämensä pysähtyy. Tämän jälkeen avustaja soittaa poliisille ja ilmoittaa potilaan itsemurhasta, he tulevat tekemään tutkinnat jotka kestää noin 90minuuttia, sen jälkeen ruumis kuljetetaan pois.

On todellista rakkautta pysyä kumppaninsa vierellä tuollaisella hetkellä ja tukea häntä siinä päätöksessä, joka ajaa tuohon tilanteeseen.

Kun miettii omalle kohdalla tilannetta, jossa on kuolemansairas ja tietää että viimeiset elonhetket tulevat olemaan tuskaiset, niin en tiedä haluaisinko riistää omaa henkeäni lääkkeillä. Tuo vaatii aikamoista rohkeutta. Puhumattakaan siitä, että pysyisi vahvana toisen rinnalla, kun hän on päättänyt haluavansa kuolla.

Mun mielestä jokaisella ihmisellä on oikeus päättää omasta elämästään, mutta miksi kukaan haluaisi kuolla ilman mitään hyvää syytä, ilman mitään vakavaa sairautta jonka tietäisi ajavan sut niin huonoon kuntoon ettet pysty enää itsenäisesti tekemään mitään. Toisaalta ymmärrän tuon, mutta toisaalta taas en.

Oli kyllä harvinaisen koskettava dokumentti, tuli taas sen sortin tunnepurkaus että nyt jomottaa päätä tuon vollottamisen jälkeen.

Huvittavaa lukea asioista, joita toinen sysää toisen niskoille toisen tekoina, vaikka on itse ollut se joka on tehnyt niitä asioita. En ymmärrä miten joku kykenee olemaan noin täydellisen sekaisin:D

Olen aina halunnut lesbolta (toivottavasti) väärään numeroon lähetettyjä seksitekstareita ja tissikuvia.

*Repeilee kännykkään tulleille viesteille*

...kaksi ja puoli tuntia täydellisen nukuttavaa paskaa.

Mies uhkaa henkeään Pasilan poliisitalon edessä

MTV3:n tietojen mukaan paikalla on runsaasti poliiseja ja pelastushenkilökuntaa.

En nyt halua kuulostaa mitenkään epäempaattiselta, mutta voi voi jos joku päättää tuikkaa itsensä tuleen vapaaehtoisesti. Sammuttavat sen sitten, tai ovat sammuttamati, elämä on täynnä valintoja. Itse tekemien valintojen seuraamukset on vain kärsittävä. Toivottavasti kukaan ei heitä röökintumppia tuon lähelle, voi tulla komia ihmissoihtu.

72-vuotiaasta Jenny Brownista voi tulla maailman iäkkäin äiti.

Kaksikymmentä vuotta lasta eri hedelmöityshoidoilla yrittänyt 72-vuotias Brown ei ole vielä luopunut toiveestaan. Hän etsii nyt sairaalaa, jossa hoitoja annetaan vielä hänen ikäisilleen naisille, kertoo Daily Mail.
http://www.iltalehti.fi/terveys/200907149927712_tr.shtml

Meinasin kirjoittaa, että miksi tuo ihminen ei adoptoi lasta, kunnes tajusin etteihän hänen ikäiselle varmastikaan adoptoidakaan enää lapsia. Tuntuu jotenkin typerältä, että kukaan lääkäri suostuisi antamaan hedelmöityshoitoja tuon ikäiselle ihmiselle enää. Ensinnäkin jo se, että tuohon naiseen tulee kohdistumaan useita terveyshaittoja raskausmyrkytyksestä sokeritautiin ja lapseen kohdistuneista riskeistä suurin on varmasti kromosomihäiriöt, jonka riski kasvaa synnyttäjän iän myötä.

Sitten mietin sitä puolta, että toimiiko lääkärit eettisesti oikein. Jo pelkästään tuon naisen ikä pitäisi olla esteenä sille, että hedelmöityshoitoja annetaan ja toisekseen se, että jos ei ole kahdenkymmenen vuoden aikana tärpännyt, niin tuollainen on pelkkää rahastusta. Luultavasti joku lääkäri on hänelle sanonutkin tuosta, että asianlaita on nyt niin että te ette voi tulla raskaaksi, että nuo hedelmöityshoidot on turhia. Mutta liekkö sitten naisella suuremman luokan pakkomielle asiaan, eikä häntä kiinnosta tuo aspekti. Voiko ihmistä määrätä pakkohoitoon sairaalloisen raskaaksi tulemisen haikailun takia? Mitä tuollaiselle ihmiselle voisi edes tehdä, muuta kuin yrittää antaa sille toivoa, jos se ei suostu hyväksymään sitä ettei se tule koskaan saamaan lasta.

Aivan kuin maailmassa ei olisi jo muutenkin liikaa lapsia ilman vanhempia, miksi tehdä niitä lisää tuollaisessa elämäntilanteessa, jossa ei varmastikaan pysty tarjoamaan lapselle laadukasta lapsuutta kun hyvällä tuurilla itse menehtyy ennen kuin lapsi oppii ensimmäisiä sanojaan. Tai jo ennen synnytystä.

Ihmisten itsekkyys yllättää lähes joka kerta.

Ensinnäkin tajusin tuossa hetki sitten, että olen unohtanut mun kannettavan työpuhelimen hupparini "kengurutaskuun". Jos unohdan tuon huomenna kotia, olen töissä täysin kusessa. En yhtään tykkää vastaa mun kiinteään pöytäpuhelimeen.

Sitten kävin heittämässä ikeakassillisen kamaa taas roskiin, seassa mm. mun alusvaatteita ja seksileluja. Kärräsin kassin vaivalloisesti roskikselle ja kippasin kamat roskiin. Palatessani takaisin kämpilleni, tajusin että matkanvarrelle oli roskiskassistani tipahtanut yhdet, kirkuvanpunaiset rintaliivini keskelle pyörätietä. Noh, olisin voinut toki tehdä peliliikken ja olla huomaamatta niitä, mutten osannut vaan nappasin ne maasta mukaani ja menin kotia nolona. Olen melko varma, että joku innokas roskisdyykkari rupee tonkimaan tuota roskista, kun näkee siellä astioita ja vaatteita... Haluaisin nähdä sen ilmeen, kun rupee avaamaan sitä pussia, jossa on pari entistä seksileluani. Enkä nyt tarkoita mitään söpöjä, pikku sormivibroja... Pahus, saisinkohan viritettyä roskikselle kameran, tuo olisi ehkä vuosituhannen parhain piilokameraotos, kun joku menee tonkimaan roskista ja löytää mysteerisen kauppakassin, vielä mysteerisemmällä sisällöllä.

Kotona oli pesukone jylläämässä, äsken pistin pyykit kuivumaan ja tajusin pesseeni uudelleen erään boleron, joka kutistui jo viime kertaisessa pesussa lähes käyttökelvottomaksi - pesin sen nyt uudelleen liian suuressa lämpötilassa. Eipähän tarvitse enää tuotakaan varmaan käyttää.

Ilta on vielä nuori... Mitähän sitä sitten keksisi...

Mulla soi koko viikonlopun mitä ihmeellisemmät biisit päässä ja nyt alkoi soimaan Kolme Varista päässä. Voisiko joku viisaampi kertoa, miksi VITUSSA MULLA SOI IHAN VAMMABIISEJÄ PÄÄSSÄ!!!

En ole valehtelematta kymmeneen vuoteen kuullut tuotakaan biisiä ja nyt se alkoi soimaan, sinnikkäästi ja ah niin sulosointuisesti. NOT!