Suojelusprkl

...leikkaamalla puukolla sormeen. Keskisormeen.

Tulin aamulla kotia ja hirveässä hässäkässä päätin laittaa herneet likoomaan, kun sain bussissa päähäni tehdä moista keittoa pitkästäaikaa. Otin uuden hienon puukkoni ja laitoin sen tästä hernepussista läpi tarkoituksena leikkaa pussin pää auki. Veitsi oli väärinpäin, tai siis luulin että teräosa osoitti oikealle mutta se osoittikin vasemmalle, jossa oli myös sormeni. Nyt on kiva vekki keskarissa. Upposi meinaan kuin kuuma veitsi voihin tuo puukko tuohon pussiin ja siitä suoraan mun sormeen. On ainakin terävä puukko.

Outoa lähteä kotia, kun on viettänyt aikaa ihan muualla lähes koko viikon, tiistaita ja keskiviikkoa lukuunottamatta.

Tunnen oloni oudoksi, koska sain suurta tyydytystä kun heitimme ukkelin vaatekomeroista hirveät kasat tavaraa pois ja saatiin ne järjesteltyä. Nyt muistin mikä unohtui tehdä tänään, viedä nuo hemmetin vaatteet vaatekeräykseen. Kaksi muistihirviöö taas vauhdissa.
Pitänee ottaa itsellekin tuo projektiksi kesälomilla, josko saisi yhtä komean saaliin aikaiseksi roskikseen ja vaatekeräykseen. Hittojako niitä vaatteita varastolla säilyttelee, joita ei ole vuosikausiin päälle pistänyt.

Kävimme tänään narraamassa kaloja, madot tosin unohtui ensilähdöllä ja jouduimme palaa veneellä takaisin hakemaan ne. Viimeksi kun olen harrastanut kalastamista fillaroimme parhaan kaverini Anskun kanssa eräs kesä 15km päähän paikkaan, jossa muistin iskän kanssa saanneen joskus kalaa. Meillä ei ollut yhtä hyvä tuuri. En kyllä ymmärrä miten kaksi neljäsluokkalaista likkaa saa jotain noin hullua päähänsä edes. Muistan hämärästi tuolta reissulta sen, että kerroin kaverilleni että olin lukenut jostain että fillarointi tekee hyvää vatsalihaksille. Fillaroimme usein Seutulasta Tikkurilaankin natiaisina kun kävimme moikkaa kaverin mummoa. Kuinkahan moni ala-asteikäinen natiainen fillaroi tuollaisia matkoja nykyään...

Tämän päivän kalasaalis oli kuusi kalaa, joista kolme päästin vapaaksi. Rontille näytti kelpaavan kala, kun sille tuotiin maistiaiset mukanamme.

Unirytmi on söpösti sekaisin, huomenna ajattelin uhmata räkätautiani ja käydä pumppailemassa. Ahdistaa tämä liikkumattomuus, tosin ei tuo ahdistuneisuus onneksi ulospäin näy...kait:D

Käytiin eilen melontakurssilla Aurajoella, oli ihan hauskaa, paitsi että mä en millään meinannut sisäistää perämiehen roolia:D

Murulla oli pitkä pinna, hämmästyttävän pitkä pinna, jossain vaiheessa odotin että kohta tulee "voi vitun idiootti, etkö sä nyt saatana tajua jotain noin yksinkertaista asiaa", muttei sieltä tullut sitä koskaan vaikka tein saman virheen varmaan kymmenen kertaa. Sitten tajusin, että ei kaikki ihmiset käyttäydy samoin kuin eräs ihminen menneisyydestäni ja uskalsin nauraa sille, etten vaan tajua. Jännä juttu miten joku ihminen osaa jättää sellaisen pelkotilan päälle, että pelkää tehdä yksinkertaisia ja harmittomiakin virheitä sen takia, koska tietää tai no tässä tapauksessa pelkää saavansa siitä huutoa ja kiroilua osakseen. Ja kuinka typerää onkaan pelätä sitä, että joku alkaa kiroilemaan tai haukkumaan sua, kun eihän haukku haavaa tee.

Voisin kuvitella että tilanne on jotakuinkin sama, kuin jos saisi jatkuvasti toiselta fyysisesti turpaan niin sitä pelkää saavansa turpaan joka kerta kun toinen nostaa edes hieman kättään korjatakseen vain tukkaansa niin itse nostaa automaattisesti kädet kasvojensa suojaksi. Vaikka olisi päässytkin jo tuosta väkivaltaisesta ihmisestä eroon, niin menee varmasti hetki että oppii siihen ettei kaikki ihmiset lyö.

Tuli just sellainen olo eilen, kuin ois kokenut jotain suurtakin väkivaltaa kun on saanut läheiseltä ihmiseltä haistattelua ja haukkumista osakseen. En sitten tiedä olenko jotenkin erityisen herkkä ihminen, että olen saanut traumat siitä että mua on haukuttu ja jossain määrin uhkailtu "leikkimielisesti" väkivallalla... Mutta ei tullut kovinkaan hyvä/tervehenkinen olo siitä, että oikeasti pelkäsin että toinen alkaa huutamaan mua idiootiksi sen takia, kun en ymmärtänyt jotain melomiseen liittyvää asiaa.

Taisin saada aikoinaan isommat arvet ihoni alle, kuin tiesinkään. Inhottavinta tässä on se, että tiedän jos tuo ihminen lukisi tämän kirjoituksen se ajattelisi vain "voi vittu mikä herkkähipiäinen martyyri". Mielestäni itselläni on kuitenkin oikeus omiin tunteisiin ja tuntemuksiin:/

Ruisrock oli ja meni.

Perjantaina nautimme sivistyneesti viinaa ja meinasin saada turpaani joltain helvetin teiniltä. Tämä kundi näytteli meille käsimerkkejä ja kävin kysyy mikä sen ongelma on. Lopputuloksella, että se töni ja löi mua, ei mitenkään lujaa kuitenkaan. Jesh. En lyönyt takaisin mutta kyllä se silti sai köniinsä kun mun ukolla keitti yli siinä vaiheessa, kun tämä töniminen alkoi. Hauskinta perjantaissa oli se, että törmäsin ensimmäisellä vessakäynnillä Markukseen, joka tuli tutuksi Provinssirockissa ja toisella vessareissulla näin "Pete Parkkonen kakkosen", joka oli myös Provinssituttuja. Helvetten että on pieni maailma.

Lauantaina kurkussa oleva tunne voimistui ja huomasin, että nenästä alkaa erittyä räkää aloin kuulostamaan myös mieheltä. Join kuitenkin sivistyneesti viunaa sateessa ja palelin. (Kannattaa jättää takki kotia!). Ei uponnut viuna, joten juopottelu jäi todella vähäiseksi. Keikkatarjontakaan ei päätä huimannut, en jaksanut raahautua katsomaan edes CMXää, joka heitti päivällä keikan. Muruni teki mulle myös källin. Oltiin kävelemässä alueelle, kun sain idean kuvata lintuja. Annoin siideripullon ukkelini kätösiin ja kävin räpsii kuvia. Tällä välin mun pulloon oli kaadettu kaljaa ja sitten otin hörpyn ja räin kaljat komeassa kaaressa ulos suustani. Ei kannata sanoa toiselle "en ole muuten koskaan juonut kaljaa, enkä juo".

Eilen oli sellainen tunne, ettei viitti juoda viinaa ku ei ole yhtään sellainen olo ja kun päätä jomotti siihen tyyliin että olin varma että nyt on poskiontelot tulehtunut. Noh, kävin hakemassa kuitennii matkaa varten kaksi siideriä Ärrältä ja lopulta intouduin juomaan enemmänkin (klo 19-03 saldo: 9siideriä ja kaksi fisushottia, kiitoksia ukkelin kavereiden). Mulla alkoi myös ääni lähtemään pois ja rään eritys vaan lisääntyi. Faith No Moren keikan jälkeen lähdimme valumaan keskustaan ja päätimme mieheni naispuolisen kaverin kanssa oikaista hieman jonkun satama-alueen läpi, sillä lopputuloksella että saimme vartijat peräämme. Hauskaa oli kuitenkin x)

Olin katsonut jo valmiiksi bussit, joilla pääsisin töihin. Olin kuitenkin yöllä jo, tai no tarkemmin ajateltuna jo eilen päivällä, kahden vaiheilla että pystynkö olemaan töissä tässä kunnossa. Aamulla viiden aikaan herätessäni totesin, että kuolema tulee ja laitoin herätyksen myöhemmäksi, ajattelin että menisin suoraan Helsingin päässä lääkärille ja siitä sitten kotia jos lääkäri on samaa mieltä mun olosta. Noh, kello soi seitsemältä ja päässä (tai no poskionteloissa) oli sen luokan jomotus ja räkää valui kuin esterin perseestä etten uskaltanut liikkua edes, joten päätin jäädä Turkuun nukkumaan. Yhdeksän aikoihin iski sitten krapula, kävin oksentamassa ja oksennusklimpit jäi kurkkuuni ihanaisesti polttelemaan. Kiitin luojaani siitä, etten lähtenyt töihin koska oisin noihin aikoihin ollut joko matkalla töihin tai lääkäriin ja oksennellut jossain todella epäsovinnaisessa paikassa. Hikoilin kylmää hikeä ja toivoin, että kuolisin. En kuollut. Valitettavasti.

Nyt ei ole enää krapulaa, joka on sinänsä outoa koska jos mulla menee oksenteluksi niin sitä oksentelua ja pahaa oloa kestää aina koko päivän. Nyt on vaan hengittäminen tosin vaikeaa kun välillä hengittäessä alkaa röhisee keuhkoissa ja sitten tulee yskäkohtaus. Varasin työterveyslääkärille ajan Turun toimipisteelle viideksi ja odotan mikä on lääkärin tuomio. Itse veikkaan keuhkoputkentulehdusta tai poskiontelotulehdusta.

Illalla pitäisi mennä katsomaan Kornia, en muuten taida mennä.

Mutta kaikenkaikkiaan olosta ja sateista huolimatta, oli oikein hauska viikonloppu. En uskalla mennä katsomaan mun vaatteita, kun tuli vedettyä vauhdilla eilen parin aidan ali kotimatkalla...

Hain keskiviikkona äipältä yhden vanhan fillarin siihen tarkoitukseen, että olisin kuljettanut sen huomenna samalla bussikyydillä Turkuun, jolla olen itsekin sinne menossa.

Noh, ensinnäkin keskiviikkona mun piti olla viideltä Tikkurilassa hakemassa huuto.netistä ostamaani kissankuljetusreppua, päätin fillaroida sinne. Tulostin töissä kartan ja lähdin polkemaan, pihalla huomasin että mun selkää pitkin valuu kylmää vettä - oli jäänyt repussa olevan juomapullon korkki ilmeisesti auki, vaikka pistin sen mielestäni kiinni. Sit oli selkä ja perse ihan litimärät (violetti paita ja valkoiset housut toimii hyvin märkänä). Siitä olikin sitten hyvä eksyä jonnekin hemmetin pellolle. Rypsipellolle vai mikä nyt olikaan ja siellä sit jonkin aikaa eksyneenä palloillessa tajusin sentään palata takaisin päin ja löysin kuin löysinkin perille, 10minuuttia myöhässä. Siitä sitten fillaroin Seutulaan josta pikkuveli heitti mut, mun oman pyörän sekä äipältä saadun fillarin mun kotia. Äiti kehui kuinka iskä oli pessyt ja pumpannut pyörästä renkaat täyteen.

Tänään mun piti fillaroida tuo äitiltä saatu fillari keskustaan, koska ajattelin että se on näppärintä säilyttää yön yli Kampissa ja sitten sieltä viedä bussille Turkuun kun töistä vihdoinkin Kamppiin pääsisin. Ajatuksena helvetin toimiva, ja olishan se käytännössäkin ollut jos...

Lähdin töistä neljältä fillaroimaan, mun piti olla viideltä Kampissa koska olin sopinut huuto.netissä multa tavaran ostaneelle että olen siellä niihin aikoihin. Olin fillaroinut ehkä sata metriä kun tunsin että persvakooni valuu jotain kylmää ja märkää - vesipulloni oli yllättäen taas päättänyt kusta alleen. Pysähdyin laittamaan korkin paremmin kiinni ja jatkoin matkaa. Rengas alkoi tuon pysähdyn jälkeen tuntumaan oudolta ja pysähdyin taas, näin että takarenkaan sisäkumi oli muljahtanut ulos ja tajusin, että faija on täyttänyt renkaat liian täyteen. Yritin tyhjentää kumia ja testata auttaisiko se ajettavuuteen, ei auttanut. Se auttoi kyllä, kun heitin fillarin puskaan ja lähdin kävelemään juna-asemalle.

Vihaan käyttää paikallisjunia kesällä, ja varsinkin silloin kun perse on selkä on vedestä märät. Pääsin keskustaan ehjänä. Kävin luovuttamassa huuto.net huudon ja menin Matkahuoltoon ostamaan 16kerran matkalippua välille Helsinki-Turku. Mua ennen oli 10tyyppiä ja ajattelin käydä Ärrällä ostamassa limpparia. Menin Ärrälle ja pääsin heti kassalle, ostin limun ja lähdin takaisin Matkahuoltoon ja tajusin, että niin mun Ois pitänyt ladata matkakortille rahaa, niin pääsee täällä pk-seudullakin matkustelee helpommin. En jaksanut mennä uudelleen kiskalle vaan menin jonottamaan Matkahuoltoon. Päästessäni tiskille kysyin huomisen bussin varaustilannetta, sinne oli vielä paikkoja vapaana mutta niitä ei voinut enää varata - mun tuurilla huomenna, kun menen bussille, niin se on ihan turvoksissa enkä pääse sillä Turkuun.

Sit ajattelin että käynpäs vihdoinkin Kampissa olevassa isossa Niken myymälässä, kun en ole koskaan saanut aikaiseksi sinne mennä, mutta eihän se siellä enää ollut:(
Tulin kotia, pakkasin kissan kamat ja kissan ja fillaroin kaverini luokse. Mun piti mennä tuolta käymään Alkossa ostamassa viikonlopun juotavat, mutta enhän mä sit ollut muistanut pakata henkkareitani matkaan mukaan. Joten jäi sitten Alkon reissukin tekemättä, pitää se sitten huomenna tehdä Turussa. Jos nyt muistan ottaa tuon hemmetin Passini mukaan.

Niin ja kaiken kruunaa se, että mulla tuntuu kurkku sellaiselta, että se olisi tulossa taas kipeäksi. Toivottavasti tämä on vain allergiaa.

Tuota Meriläisen ja Gustafssonin suhdesotkua lukiessa rupee väkisin miettimään sitä, että miten helvetissä kellään on pokkaa toimia noin. Siis että rakennuttaa jonkun kanssa talon, sit alkaa hässimään jotain toista - tulee raskaaksi. Sit lähtee raahaamaan mitään ilmoittamatta huonekaluja pois tästä juuri valmistuneesta talosta (kun oma ukko on poissa), tämän uuden ukon luokse ja naapuri ilmoittaa sun ukolle asiasta, joka sitten soittaa poliiseille.

Uskomatonta pokkaa tuollainen vaatii kyllä. Ja sitten selvitellään välejä lakimiesten kanssa, kun ei ole ollut munaa selvitellä välejä ennen kuin tulee tarvetta nussia toisia (ilmeisesti) ilman ehkäisyä.

Kaipa tuollainen on ihan yleistä touhua kulisseissa, mutta nyt kun julkisuuden henkilöt teki tuollaisen tempauksen niin joudutaan otsikoihin. Hävettääköhän tuota naista edes tuo tempaus? Sitä kyllä elää itse ihan ihme laalaalandiassa, kun jaksaa uskoa ihmisen perushyvyyteen ja siihen, ettei tuollaista koskaan tapahtuisi, vaikka tietää kyllä että tuollaista tapahtuu. Vetää jotenkin vaan sanattomaksi.

Kyllähän se on ihan tutkittu juttu, että talonrakentaminen on helvetin stressaavaa puuhaa pariskunnalle ja että siinä koetellaan suhdetta urakalla, mutta ei hemmetti tuo on jo naurettavaa. Miksi kukaan haluaa olla suhteessa ihmisen kanssa, joka on valmis nussimaan muita oman kumppanin seläntakana...

Kiva muistaa muutamaa päivää aiemmin, että tarvitsee yhden reseptin että voi käydä ajoissa apteekissa. Nyt en sitten löydä tuota reseptiä mistään, luultavasti olen käynyt viime kuussa apteekissa ja he ovat sitten tyrkänneet tämän reseptin pussiin ja meikä on tyrkännyt pussin roskiin resepteineen päivineen. En nyt mitään muuta tähän hätään keksi, koska tuota ei löydy sieltä missä sitä yleensä olen säilyttänyt.

Nyt pitää toivoa sormet ja varpaat ristissä, että saan työpaikkalääkärin uusimaan tuon reseptin tänään, koska en huomenna enää kerkiä sitä mitenkään menee kikkailee. Nämä on niitä päiviä, jolloin vituttaa että on lisääntymiskykyinen nainen.

Hitto, nyt tuli huono omatunto. Kaveri oli lähettänyt mulle käsinkirjoitetun kirjeen sen takia, koska ei ollut saanut yhteyttä mun puhelinnumeroon x)

Tartteis varmaan oikeasti käydä tuo puhelinluettelo läpi ja lähetellä tuota uutta numeroa muillekin kuin perheenjäsenille tekstareilla ja naamakirjan kautta tavoitettaville kavereille nettiviesteillä..

En meinannut edes tajuta, että tuo oli kirje joka tuolla mainoksien ja muun postin seassa oli, kun kaveri oli askarrellut hienon kirjekuoren kukkakuvista. Ja kun kovin moni ei varmastikaan muista (tai edes tiedä, koska en jaksa kauheasti lähetellä "hei olen muuttanut"-kortteja ympäriinsä) tätä mun osoitetta edes, niin sekin voi vaikeuttaa yhteydenottoa. Ja kun mun yhteystietoja ei saa oikein mistään tongittuakaan.