Vittu jee

Ruisrock oli ja meni.

Perjantaina nautimme sivistyneesti viinaa ja meinasin saada turpaani joltain helvetin teiniltä. Tämä kundi näytteli meille käsimerkkejä ja kävin kysyy mikä sen ongelma on. Lopputuloksella, että se töni ja löi mua, ei mitenkään lujaa kuitenkaan. Jesh. En lyönyt takaisin mutta kyllä se silti sai köniinsä kun mun ukolla keitti yli siinä vaiheessa, kun tämä töniminen alkoi. Hauskinta perjantaissa oli se, että törmäsin ensimmäisellä vessakäynnillä Markukseen, joka tuli tutuksi Provinssirockissa ja toisella vessareissulla näin "Pete Parkkonen kakkosen", joka oli myös Provinssituttuja. Helvetten että on pieni maailma.

Lauantaina kurkussa oleva tunne voimistui ja huomasin, että nenästä alkaa erittyä räkää aloin kuulostamaan myös mieheltä. Join kuitenkin sivistyneesti viunaa sateessa ja palelin. (Kannattaa jättää takki kotia!). Ei uponnut viuna, joten juopottelu jäi todella vähäiseksi. Keikkatarjontakaan ei päätä huimannut, en jaksanut raahautua katsomaan edes CMXää, joka heitti päivällä keikan. Muruni teki mulle myös källin. Oltiin kävelemässä alueelle, kun sain idean kuvata lintuja. Annoin siideripullon ukkelini kätösiin ja kävin räpsii kuvia. Tällä välin mun pulloon oli kaadettu kaljaa ja sitten otin hörpyn ja räin kaljat komeassa kaaressa ulos suustani. Ei kannata sanoa toiselle "en ole muuten koskaan juonut kaljaa, enkä juo".

Eilen oli sellainen tunne, ettei viitti juoda viinaa ku ei ole yhtään sellainen olo ja kun päätä jomotti siihen tyyliin että olin varma että nyt on poskiontelot tulehtunut. Noh, kävin hakemassa kuitennii matkaa varten kaksi siideriä Ärrältä ja lopulta intouduin juomaan enemmänkin (klo 19-03 saldo: 9siideriä ja kaksi fisushottia, kiitoksia ukkelin kavereiden). Mulla alkoi myös ääni lähtemään pois ja rään eritys vaan lisääntyi. Faith No Moren keikan jälkeen lähdimme valumaan keskustaan ja päätimme mieheni naispuolisen kaverin kanssa oikaista hieman jonkun satama-alueen läpi, sillä lopputuloksella että saimme vartijat peräämme. Hauskaa oli kuitenkin x)

Olin katsonut jo valmiiksi bussit, joilla pääsisin töihin. Olin kuitenkin yöllä jo, tai no tarkemmin ajateltuna jo eilen päivällä, kahden vaiheilla että pystynkö olemaan töissä tässä kunnossa. Aamulla viiden aikaan herätessäni totesin, että kuolema tulee ja laitoin herätyksen myöhemmäksi, ajattelin että menisin suoraan Helsingin päässä lääkärille ja siitä sitten kotia jos lääkäri on samaa mieltä mun olosta. Noh, kello soi seitsemältä ja päässä (tai no poskionteloissa) oli sen luokan jomotus ja räkää valui kuin esterin perseestä etten uskaltanut liikkua edes, joten päätin jäädä Turkuun nukkumaan. Yhdeksän aikoihin iski sitten krapula, kävin oksentamassa ja oksennusklimpit jäi kurkkuuni ihanaisesti polttelemaan. Kiitin luojaani siitä, etten lähtenyt töihin koska oisin noihin aikoihin ollut joko matkalla töihin tai lääkäriin ja oksennellut jossain todella epäsovinnaisessa paikassa. Hikoilin kylmää hikeä ja toivoin, että kuolisin. En kuollut. Valitettavasti.

Nyt ei ole enää krapulaa, joka on sinänsä outoa koska jos mulla menee oksenteluksi niin sitä oksentelua ja pahaa oloa kestää aina koko päivän. Nyt on vaan hengittäminen tosin vaikeaa kun välillä hengittäessä alkaa röhisee keuhkoissa ja sitten tulee yskäkohtaus. Varasin työterveyslääkärille ajan Turun toimipisteelle viideksi ja odotan mikä on lääkärin tuomio. Itse veikkaan keuhkoputkentulehdusta tai poskiontelotulehdusta.

Illalla pitäisi mennä katsomaan Kornia, en muuten taida mennä.

Mutta kaikenkaikkiaan olosta ja sateista huolimatta, oli oikein hauska viikonloppu. En uskalla mennä katsomaan mun vaatteita, kun tuli vedettyä vauhdilla eilen parin aidan ali kotimatkalla...