Suojelusprkl

Totesin joskus aikoinaan, että fyysinen kipu on mukavampaa kuin henkinen. Sen innoittamana rohkaisin epiloimaan yhteen putkeen kummatkin sääreni, fyysinen kipu oli sanoinkuvailematon mutta se vei hetkeksi ajatukset muualle:)
Mutta en nauttinut kivusta kuitenkaan niin paljoa, että olisin ajellut pillukarvani samalla. Yritin jonkinmatkaa ajella niitäkin, mutta totesin että nyt ei kipukynnys kestä ihan tuota. Pitää ensin kerätä vielä enemmän kiukkua niin kyllä se siitä sit lähtee.

Epilaattori on saleen jonkun masokistin tahi sadistin keksimä vekotin.

Joudun kohta ehkä oksentamaan, mulla on soinut koko helvetin päivän Anna Abreun biisi päässä:
http://www.youtube.com/watch?v=bfM0qjNL7Os

Mielummin kuuntelisin Jari Sillanpään Satulinnaa, kuin tuota. Viimeksi Jarin biisi soi mulla viikon päässä...Toivottavasti tämä Annan biisin päässäsoiminen loppuisi yöuniin.

Toisaalta, kummankin biisin sanoma on jollain tavalla ollut ajankohtainen omassa elämässä, että liekö alitajunnan sanomaa taas.

Voisin ampua mun alitajunnan!

Tuossa tuli keskusteluista mieleen, etten ole ollut yhtenäkään uutena vuotena, juhannuksena, pääsiäisenä tai jouluna kännissä. Kerran olen ollut vappuna hiprakassa, mutta siitä on jo useita vuosia aikaa. Taidan olla hieman outo persoona.

Tuo johtunee siitä, etten tykkää olla vanhempieni nähden humalassa ja olen viettänyt suurimman osan kyseisistä juhlista heidän kanssaan. Olen itseasiassa meidän perheen ainoa ihminen joka ei ole näyttäytynyt perheen nähden humalassa, yhden ainoan kerran olen ollut krapulassa vanhempieni luona ja se oli viime vuoden kesänä kun olin menossa tätini luokse Ruotsiin ja oli PAKKO mennä vanhempien luokse koska sieltä lähti kyyti laivalle. Kaipa tuo humalakammo vanhempien nähden johtuu siitä, että jouduin katselemaan niin monia kertoja sitä, kun äiti valitti isälle sen liiallisesta alkoholinkäytöstä, etten halua äitini näkevän mua humalassa. Toki olen juonut heidän seurassaan siideriä ja viiniä ja lapsena sain konjakkia jos oli kipeä olo, mutta humalassa en ole koskaan ollut heidän nähden enkä luultavasti tule koskaan olemaankaan.

Kaikenmaailman patoumia tullutkin nuoruudesta, jotka vielä alitajuntaisesti ilmeisesti muhun vaikuttaa. Alkoholi tulee luultavasti olemaan elämässäni se suurin peikko, koska se vaikutti muhun mun nuoruudessa niin paljon, että pelkään sitä miten herkästi alkoholi ottaa otteensa ihmisestä. Jos jotain positiivista pitäisi asiasta hakea, niin enpähän usko, että musta tulee koskaan alkoholistia.

Sain jouluna hämäriä tekstiviestejä uuteen (prepaid-liittymä)numerooni, jota en ole antanut kuin ehkä neljälle ihmiselle tällä hetkellä.
Jouluisessa viestissä luki: "Huomenta. Aamupanot?"
Vastasin siihen jotakuinkin näin, et vedä kätees säälittävä idiootti kun tuollaisia viestejä lähettelet tuntemattomille ihmisille.

En saanut vastausta tuon viestin jälkeen, kunnes eilen tuli taas viestiä, samasta numerosta: "Nyt vittu tänne!" Koska mulla oli hieman tylsää, ajattelin pelleillä tuon pellen kustannuksella ja aloitin tapanimukaisen provoilun. Lopputuloksena tämä tapaus alkoi uhkailemaan että jos en jätä häntä rauhaan niin hän menee poliiseille. Vittuilin hälle lisää, että niin ajattelitko itkeä heille, että nainen joka ilmoitti heti alussa ettei tunne sua vastaili vain sun lähettämiin dorkiin viesteihin ja sä provosoiduit niistä. Sekä ilmoitin, että poliiseja ei varmastikaan kiinnosta tuollaiset jutut ja vielä vähemmän sen jälkeen kun ilmoitan että tämä numero on prepaid-liittymä joka on maksettu käteisellä, ettei ne mun henkilötietoja saisi edes selville. Piti testata hieman, miten tuollainen tapaus reagoi tuollaiseen vastapalloon, mut ei se raasu osannut muuta kuin pillittää.

Tämä tapaus jatkoi pillittämistä ja uhkailua ja meikä repeilee sängyssä ihan kippurassa.

Mut osasin sentään nyt aikuisena lopettaakin tuon, kun en enää jaksanut vastailla sen viesteihin:D

On mulla halvat huvit, kiusata tuntemattomia miehiä jotka ahdistelee tuntemattomia naisia tuntemattomasta numerosta tuntemattomaan numeroon.

Perskule, että on ollut vatsa taas muutaman päivän tosi kipeä. Keskiviikkoisen elokuvaillan jälkeen mulle tuli huono olo + selkä kipeytyi. Eilinen aamu alkoi alavatsan kouristelulla, iltapäivästä kipu siirtyi ylävatsaan. Tänään ollut tosi kuumeinen ja räkäinen olotila vatsakivun lisäksi ja nyt kouristaa taas alavatsaa. En tietääkseni ole ollut kenenkään nokialaisen kanssa yhteyksissä, paitsi tietty oman puhelimeni kanssa.

Rupesin jo miettimään kaikenmaailman sappikiviä ja vatsahaavaa noiden oireiden perusteella. On mulla ollut välillä stressin yhteydessä vatsan kanssa ongelmia, viime vuonna ja viimeisen parin kuukauden ajan nyt muutoinkin.

Tai sit tuolla mun massussa velloo vaan iso Mr Hankey, joka odottaa vapautumistaan.

Vähänkö on niinq haarat märkänä nyt.

Eksyin pitkästä aikaa Tavastian sivuille katsomaan onkos heillä mitään kivoi bändei tulossa lähiaikoina ja bongasin Deathstarin helmikuisen keikan. Erireiluna sällinä tilasin myös ystävälleni lipun kyseiseen tapahtumaan, ilman että häneltä kysyin asiasta ensin. Soitin vaan ja ilmoitin, että tällainen juttu olisi tiedossa! Mä olen niin hyvä ylipuhumaan kavereitani eri juttuihin mukaan. Ilmoitan vain, että varasin liput tällaiselle keikalle, haen ne tänään ja sä lähdet mukaan <3

Voisi sitä varmasti paskemmassakin ympäristössä viettää synttärit, tosin olin suunnitellut tuolloin pitäväni pieni muotoiset tuparit/synttärit, mut ehkä mä vietän nyt ihan vaan kahden kesken tuon illan ystäväni kanssa mun luona viinaa kittaillen ja Tavastialla loppuillan örmyten.

Rohkeus on sitä, että lähtee joulun välipäivinä alennusmyynteihin keskustaan.

En ymmärrä ihmisiä, jotka raahaavat vastasyntyneitä naperoita alennusmyynteihin joillain isoilla lastenrattailla ja sitten raahaavat näitä rattaita ahtaissa vaatekaupan käytävissä siten, ettei kukaan muu mahdu kävelemään siellä. Eikö noille vauvoille ole sellaisia kantokoppia käytössä, joiden kanssa olisi varmasti helpompi kulkea ahtaissa ja ihmisiä täynnä olevissa vaatekaupoissa?

Itse en kyllä lähtisi vastasyntyneen kanssa ylipäätään kauppoihin pyörimään, varsinkaan talvella koska kaupoissa on niin paljon pöpöjä, enkä haluaisi vauvalle mitään flunssaa.

Ei, painoni ei ole pudonnut - vielä. On muuten vain kevyt olo. Tuntuu siltä kuin joku olisi vienyt painavan viitan pois mun harteilta ja avannu mun silmät elämän mahdollisuuksille. Ja tämä kaikki tapahtui silmänräpäyksessä eilen aamupäivällä, ryvettyäni jo pidemmän aikaa pahassa olossa.

Mietin tuossa tunti sitten, kun heräsin enkä enää saanut unta, että tulen jossain määrin jättämään menneen elämäni enkä enää katso taakseni. Se ei tule olemaan helppoa, mutta mikä mun elämässä olisi ollutkaan helppoa viime vuosina. Pidän lähelläni vain sellaisia ihmisiä, jotka eivät laukaise käytöksellään mussa epämiellyttäviä tuntemuksia ja sitä kautta laukaise mulle sellaista mielentilaa että alan käyttäytymään paskamaisesti muitakin kohtaan.

En vain ole tunnistanut itseäni peilistä viimeaikoina, sieltä on tuijottanut sellainen ihminen jollainen en vain ole.
Ja nyt on aika kaivaa esille se tyttö jollainen olin ennen tätä kaikkea ikävää. Tosin se vaatii vielä sen, että saan ensin syyttäjältä lappusen jossa lukisi mieluiten niin ettei minun tekemästä rikosilmoituksesta tule syytteitä ja että tämä ääliö jota kohtaan tein rikosilmoituksen pysyisi "maan alla" jonne hän katosi muiden ihmisten rahojen kanssa, koska tällä hetkellä en välttämättä jaksaisi lähteä kohtaamaan tuota(kaan) idioottia.

En nyt sano sitä, että mennyt vuosi on kaiken paskan alkupiste tuo kaikki alkoi jo hyvissäajoin ennen viime vuoden päättymistä ja jossain määrin jo kolme vuotta sitten. Ja jostain syystä sitä paskan niskaan vierimistä ei voinut vain estää, sitä tuli ja tuli aina vaan lisää ja lisää. Mutta nyt se loppui. Ei enää stressailua, ei masiksia, ei turhanpäiväistä kiukuttelua/itkustelua, ei varsinkaan sellaisien asioiden takia jotka eivät ole sellaista ansainnut.
Ei ihmisen tarvitse kantaa murheita harteillaan, kuin sen verran mitä hän jaksaa yksinään kantaa ja mun voimat on meinannut pettää liian monta kertaa tämän vuoden aikana. Vaikka olenkin vahva ihminen, niin kyllä mä voin myöntää, että välillä on ollut sellainen tunne etten enää jaksa käsitellä kaikkea.

En muista, olenko koskaan sanonut tällaisen tilanteen edessä, että odotan paljon ensi vuodelta.

Mut houkuteltiin elokuviin tänään (okei, olin tosi helppo ja suostuin heti kun kuulin sanan elokuvat) ja käytiin katsomassa Hitman. Oli perskuleen hyvä pätkä, tai itse ainakin diggailin siitä aikas lot! Ja se on melkoisen paljon mun suusta, koska en tykkäile väkivaltaisista elokuvista ja tuossa lensi aivoja ja verta lähes joka kohtauksessa.

Olen nähnyt erään kaverini pelaavan kyseistä peliä ja elokuva oli sen perusteella täysosuma. Pääroolissa oleva nro47 oli todella ihqsöpö, pikkutytöt ja miksi ei hieman vanhemmatkin, saivat jälleen uuden päiväunien kohteen. Nams mikä mies.

Tämä on ollut outo päivä, olen törmännyt jo kahteen suhteellisen söpöön kaljupäähän. Tässä niistä toinen: http://media.canada.com/canwest/141/hidmanphoto.jpg

Kysyin eilen faijaltani erittäin pahoja kysymyksiä lapsistaan. Jos hänet joskus kutsutaan Haluatko Miljonääriksi -kisaan, toivon ettei siellä kysytä hänen lasten syntymäaikoja. Faija ei muistanut kenenkään meidän syntymäpäivää, kuukautta tai edes syntymävuotta x)

Tosin en ole varma, muistaako se edes omaansa.