En muista milloin olisin nauranut niin paljon, kuin viime perjantaisessa Kick Offissa.
Päivä oli kuivahkonlainen siihen asti, kunnes luentosaliin kutsuttiin vieras. Vaikka mulla onkin vilkas mielikuvitus ja olen elämäni aikana nähnyt kaikenlaista, oli ensimmäinen reaktioni perjantaina klo 14:stä, että ei helvetti - nyt voin sanoa nähneeni kaiken.
Luentosaliin astui Isä Mitro, tämä Ortodiksisen kirkon hulvaton pastori. Odotin tunnin luentoa Jeesuksesta ja siitä, kuinka meidän tulisi rakastaa toisiamme jne jne ja mietin miten voisin livistää tilanteesta, tai edes nukahtaa silmät auki. Mutta mitä vielä. Tää setä heitti pervompaa läppää kuin mä! Nauroin melkein kuset housussa ihan kippurassa sen läpille. Aivan käsittämättömän hausta setä! Hetken aikaa kyllä epäilin kyseistä setää koomikoksi, joka oli vain pukeutunut ristiin ja papin kaapuun, mutta kyllä se ihan oikeasti oli pappi.
Jos kirkko kaipaisi "uusia asiakkaita" seurakuntiinsa niin tuossa on hyvä esimerkki, minkälaista Jeesustelun pitäisi olla. Ei mitään turhan kankeeta "Jeesus rakastaa kaikkia" -mantran hokemista, tai "Runkkaaminen kasvattaa syyliä käsiin" -pelotteluita. Vaan maanläheistä ja hauskaa suhtautumista uskontoon ja hieman sen kustannuksella jonkinsortin "pilailua". Tuolla sedällä on oikea asenne elämäänsä ja työhönsä, siitä isoa kättä hänelle.