Ei näin

72-vuotiaasta Jenny Brownista voi tulla maailman iäkkäin äiti.

Kaksikymmentä vuotta lasta eri hedelmöityshoidoilla yrittänyt 72-vuotias Brown ei ole vielä luopunut toiveestaan. Hän etsii nyt sairaalaa, jossa hoitoja annetaan vielä hänen ikäisilleen naisille, kertoo Daily Mail.
http://www.iltalehti.fi/terveys/200907149927712_tr.shtml

Meinasin kirjoittaa, että miksi tuo ihminen ei adoptoi lasta, kunnes tajusin etteihän hänen ikäiselle varmastikaan adoptoidakaan enää lapsia. Tuntuu jotenkin typerältä, että kukaan lääkäri suostuisi antamaan hedelmöityshoitoja tuon ikäiselle ihmiselle enää. Ensinnäkin jo se, että tuohon naiseen tulee kohdistumaan useita terveyshaittoja raskausmyrkytyksestä sokeritautiin ja lapseen kohdistuneista riskeistä suurin on varmasti kromosomihäiriöt, jonka riski kasvaa synnyttäjän iän myötä.

Sitten mietin sitä puolta, että toimiiko lääkärit eettisesti oikein. Jo pelkästään tuon naisen ikä pitäisi olla esteenä sille, että hedelmöityshoitoja annetaan ja toisekseen se, että jos ei ole kahdenkymmenen vuoden aikana tärpännyt, niin tuollainen on pelkkää rahastusta. Luultavasti joku lääkäri on hänelle sanonutkin tuosta, että asianlaita on nyt niin että te ette voi tulla raskaaksi, että nuo hedelmöityshoidot on turhia. Mutta liekkö sitten naisella suuremman luokan pakkomielle asiaan, eikä häntä kiinnosta tuo aspekti. Voiko ihmistä määrätä pakkohoitoon sairaalloisen raskaaksi tulemisen haikailun takia? Mitä tuollaiselle ihmiselle voisi edes tehdä, muuta kuin yrittää antaa sille toivoa, jos se ei suostu hyväksymään sitä ettei se tule koskaan saamaan lasta.

Aivan kuin maailmassa ei olisi jo muutenkin liikaa lapsia ilman vanhempia, miksi tehdä niitä lisää tuollaisessa elämäntilanteessa, jossa ei varmastikaan pysty tarjoamaan lapselle laadukasta lapsuutta kun hyvällä tuurilla itse menehtyy ennen kuin lapsi oppii ensimmäisiä sanojaan. Tai jo ennen synnytystä.

Ihmisten itsekkyys yllättää lähes joka kerta.