Dark Floors

Dark Floors

Hirveällä vaivalla sain hommattua itselleni henkisen tuen mukaan elokuvaan, koska pelkään kauhuelokuvia ja halusin nähdä/tukea tätä kyseistä elokuvaa. Ja sit toi elokuva ei ollu ees pelottava! Enemmän mua pelotti se, miten mun leffaseuralaisen sydän kestää tuollaista kauhua, kun soon niin vanha, että sen pitää raahaa nitroja mukanaan.

Odotukseni olivat suuret elokuvan suhteen vaikka se olikin saanut huonot arvostelut kriitikoilta.

Elokuvan juoni on periaatteessa se, että autistinen tyttö on sairaalassa ja vonkuu kokoajan punaista liitua itselleen että vois piirtää ympyrää sillä, sit ku ei sitä saa, se saa kohtauksen ja alkaa hokee "Mää tahron sen punasen liidun, mää tahron sen". Välillä tuolla vilahtelee Lordi-bändin jäseniä ja Ava on jonkinlainen kummitus joka huutaa tosi korkealta ja kimeästi niin lujaa, että kaikki lasit hajoaa ja se pelkää vain röntgensäteitä. Leffa loppuu siihen, että tytöllä on sininen liitu kädessään ja se piirtää sillä samanlaista ympyrää, jota piirsi leffan alussa punaisella. Leffa alkoi ja loppui samalla tavalla - ehkä vähän kulunut juttu jo, tai ainakin tässä se jotenkin tuntu vanhalta vitsiltä ja tökeröltä.

Elokuvassa ei siis ole mitään kunnon juonta, tai jos oli meni se multa komeasti ohi. Odotin verta, suolia ja suonenpätkiä ja mitä sitten sain - naurua (muutkin nauroivat)yhden säpsykohtauksen (+nauroin koska leffaseuralaisenikin meinasi säpsähdyksestä tippua penkiltä alas ja hän joutui keräilemään nitrojaan elokuvateatterin lattialta ja hetken aikaa tunsin myötätuntoa häntä kohtaan) ja elokuvasta poistuttua tajusin unohtaneeni kaulahuivin paikalleni ja palasin noutamaan sen.

Harmi, että noin hienosti tehty elokuva oli noin surkealla juonella varustettu. Elokuvan oli kait tarkoitus olla pelottava ja horroria, mutta mun mielestä siinä oli enemmän koomisuutta kuin pelottavuutta.

Ainoa positiivinen asia elokuvassa oli, ettei siinä ollut amerikkalaistyylistä positiivista loppua - tai no tavallaan oli, mutta tavallaan ei. Elokuva oli omalla tavallaan suomalaisen elokuvan näköinen, mutta ei kuitenkaan. Ei ollut mitään rakkaustarinaa, ja ennen muuta EI OLLUT MITÄÄN Amerikan itsenäisyyteen tai presidentteihin liityvää sontaa. Voi luoja, että noi jenkkielementit pitäisi kieltää kaikista elokuvista.