Elämä opettaa

Mun piti tänään fillaroida Lauttasaareen voimankäyttökoulutukseen. Tulostelin töissä reittioppaasta selkeän ajokartan ja lähdin ajelemaan kohti määränpäätä joka oli noin 15km päässä. Hyvin pian rupesi naurattamaan kun en tarvinnut kauheasti karttaa edes.

Ensinnäkin alkumatka oli mm. sen takia helppo muistaa, kun aikoinaan Muusantuuskan luota lähdin pois ja eksyin niin tuli tuo tietty kohta sitä kautta tutuksi, sitten ajoin toisen citykaverin ohi ja siitä sukupuolitautienklinikan (pitäähän tuollakin välillä käydä itsekunkin )ohi, sitten oli Tukholmankatua jossa entinen poikaystäväni opiskeli ja ennen kuin kerkesin sanomaan kissan olin Hietaniemen hautausmaan kohdalla, jossa aikoinaan kävelin entisen poikaystäväni kanssa kun lopetin suhteemme ja sieltä saavuinkin Kamppiin, tai no Lapinlahdentielle joka on muuten vaan tuttu bussireissujen takia josta sitten kurvasin Ruoholahteen, jossa piti ajaa oikeustalon ohi, jossa jouduin pari vuotta sitten käymään hakiessani entiselleni lähetymiskieltoa ja siitä olikin sitten suora reitti tuonne määränpäähän:D

Hemmetti, olispa aina yhtä helppoa suunnistaa elämänkokemuksen avulla, eikä aina vaan eksyä kartta kourassa:D

Vähän jännitti etukäteen, että näinköhän vain löydän perille ajoissa kartan kanssa, mutta sitten kun aloin käyttämään omaa kokemusperäistä muistiani niin tuo reitti oli yllättävän helppo.