Hitto, että sitä voi ihminen vihata itseään välillä pelottavan paljon. Vihaan tiettyjä ominaisuuksia itsessäni ihan liikaa. Niin paljon, että se vaikuttaa mun käyttäytymiseen muita kohtaan.
Välillä tekisi mieli oksentaa tämä olo pois, mutta kun se ei auta - se itseviha säilyy silti. Tai en tiedä onko se varsinaisesti vihaa, ehkä se on vaan sitä, että tunnen huonoa omatuntoa omasta käytöksestäni - joka on vastoin lähes kaikkia mun periaatteita.
Sitä ei tajua joitain asioita, kuin vasta sitten kun ne osuu omalle kohdalle tai kun ihmiset rupeevat käyttäytymään sinua kohtaan samoin. Miten olen osannutkin olla niin välinpitämätön joitain ihmisiä kohtaan, sitä en tajua enkä itselleni anteeksi osaa antaa.
Pitäisi opetella käsittelemään asioita paremmin, kuin miten olen niitä tähän ikään mennessä käsitellyt, tai joudun kohtaamaan sen peloista suurimman. Että jään lopulta yksin, enkä saa koskaan perhettä. Tai ehkä se olisikin vain sopiva rangaistus minunlaiselle ihmiselle. Tuntuu, että käyttäydyn niin järjenvastaisesti välillä ja että teen sen tahalleen, ajaakseni ihmiset pois läheltäni. Ja ehkä se onkin sitä jossain määrin.
Lueskelin reilun vuoden takaista kirjoitustani eräs ilta, ja siihen olin kirjoittanut, että haluan ajaa kaikki läheiset pois läheltäni ja haluan että he vihaisivat minua. En ansaitse heitä ystävikseni, joita olen kohdellut huonosti, miksi he silti ovat ystäviäni?
Kaikista ilkeintä on se, että tiedostaa itse oman käytöksen epäloogisuuden, mutta silti jatkaa samaa rataa.
Joskus tuntuu, että olen käyttäynyt mulkusti vain saadakseni joskus kunnolla näpeilleni. Kuulostaako tuo järkevältä? Kuka helvetti saa kiksejä siitä, että sitä haukutaan kasvotusten mitä törkeimmillä nimityksillä ja ottaa kaiken vastaan naama peruslukemilla ja toteaa siihen vain, että olen ansainnut kaiken sen jonka sanoit. Saan sairasta nautintoa siitä, kun minua haukutaan. Odotan vain sitä, että läheiset ihmiset sanoisivat mulle, että nyt riitti saat olla omillasi.
Olenko kadottanut itseni, vai olenko vain eksynyt.
11 kommenttia
suojelusprkl
6.7.2007 10:36
En mä tiedä enää kuka olen. Ihan oudosti käyttäydyn nykyään. Ehkä se johtuu siitä, että roikuin muutaman vuoden suhteessa, joka oli mulle henkisesti helvetin raskas ja siinä suhteessa rupesin käyttäytymään mulkusti tätä toista osapuolta kohtaan ja olen jatkanut samaa käytöstä vielä sen jälkeenkin.
Vastaa kommenttiin
seireeni_
6.7.2007 10:43
Auttaisiko psykologin apu? Jo muutama käynti auttaa analysoimaan omaa käytöstä ja syy-seuraussuhteita, vaikkei nupissa varsinaisesti mitään vikaa oliskaan. Lanttulääkärin pitäs muutenkin kuulua vuotuiseen terveydentarkastukseen. Kokeile ihmeessä.
Vastaa kommenttiin
seireeni_
6.7.2007 10:54
-Leonidas-, tiivistit sanoiksi sen mitä olen yrittäny kanssaeläjille selittää jo vuosia!
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
6.7.2007 11:06
Toki osa ihmisistä, joita kohtaan olen käyttäytynyt mulkusti, ovat sen ansainneetkin. Etten mä nyt ihan kokonaan voi syitä omalle niskalleni vierittää:)
Ilman viimeistä vuotta ja sen tuomia ikäviä ja pysyviä asioita, en varmasti tällä hetkellä olisi näin henkisesti väsynyt.
Kyllä mä itse tiedän miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn, enemmänkin vituttaa se, että ylipäätään käyttäydyn siten joten en haluaisi käyttäytyä.
Leonidas kiteytti aika hyvin sen, jota itse olen myös miettinyt. Sitä nuorempana asetti itselleen tavotteita ja suurin niistä tavoitteista on ollut se, että olisin 25-vuotiaana jo miettimässä perheen perustamista. Mulla on paha tapa reagoida asioihin, jotka eivät mene siten joten haluaisin niiden menevän, panikoidun ja rupean käyttäytymään vastoin omaa normaalia käytöstä.
Jos joskus kirjoittaisin mitä kaikkea viimeisen kolmen vuoden aikana on sattunut, olisi moni huulet pyöreenä. Itseasiassa kirjoitin tuossa alkuvuodesta pitkän kirjeen, jonne kirjoitin kaikki ne asiat, joita olen joutunut käsittelemään viimeisen kolmen vuoden aikana. Se ei ollut mitään kovin mukavaa luettavaa. Ehkä se, etten ole osannut käsitellä oikein näitä viime vuosien ikäviä asioita, on ajanut mut pakokauhun kaltaiseen tilaan jolloin käyttäydyn kuten olen nyt käyttäytynyt koska olen tajunnut, etten ole saavuttanut niitä päämääriä, jotka olen itselleni asettanut nuorempana.
Tiedän että ihmismieli on monimutkainen, mutta mun mieli on sokkeloinen.
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
6.7.2007 11:12
Ja sen verran piti lisätä, että vasta tämän vuoden puolella olen ruvennut pohtimaan omaa elämääni, että edistystä on siis tapahtunut jo. Siinä vaiheessa, kun saa sellaisen ryöpytyksen paskaa niskaan, mitä itse olen saanut, on hyvä hetki ruveta analysoimaan itseään.
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
6.7.2007 12:08
Pitäisi vain vetästä syvään henkeä, pysähtyä hetkeksi rauhoittumaan ja aloittaa rakentaa elämää pikkuhiljaan sellaiseen uomaan, jollaiseen sen halajaa. Tällaisesta sekasortoisesta mielentilasta tule kuin paskaa oloa itselle ja muille.
Vastaa kommenttiin
avatar
6.7.2007 12:11
Mä päätin just pitää välivuoden koulusta ja tehdä jotain muuta. Muuten mun elämä ei koskaan tule olemaan sitä, mitä sen haluaisin olevan.
Radikaalia? Nojaa, itseä vartenhan täällä kait eletään lopulta vaikka joku puolittainen illuusio rakkaan kumppaninkin vuoksi elämisest kait joillakuilla vielä päässä leijuu.
Mä olen aikanaan vihannut paljonkin tiettyjä valintoja, joita elämässäni olen tehnyt varsinkin kun ne vaikuttavat elämääni vieläkin. Ei onneksi sentäs lopun ikääni eikä edes kovin pitkään, mutta vielä kuitenkin vaikuttaa.
Joku kuka tietää taustat tarkkaan voisi sanoa minulle, että olosuhteet ovat joskus sellaisia, että aina ei vain pysty tekemään parhaita ratkaisuja ja tottahan se on ja siksipä kun tiedän, että näin oli minunkin kohdallani niin olen oppinut pikkuhiljaa olemaan vähän vähemmän vihainen itselleni ja vihainen ylipäätään, koska hassua kyllä, mutta se viha kun ei rakenna yhtään mitään. Ajattelin ennemmin mennä eteenpäin.
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
6.7.2007 12:22
Mä tuossa alkuviikosta eksyin kirjastoon ruokareissulla. En ollut käynyt kirjastolla varmaan pariin vuoteen lainaamassa mitään kirjoja, nyt jostain syystä menin ja hilpasin sisälle ja mukaani tarttui kirja, jonka aiheena oli miten käsitellä vihaa ja ilkeyttä. Tuon kirjan ajattelin lukea huomenna läpi. Josko tuon avulla opettelisin käsittelemään sitä vihaa, jota koen omia valintoja kohtaan.
Vastaa kommenttiin
Janne
6.7.2007 17:28
Höh. Häntä pystyyn vaan ja nenä kohti uusia vastoinkäymisiä!
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
6.7.2007 17:38
Joo, ei kiitos enempää vastoinkäymisiä mulle - ei ainakaan vähään aikaan...
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:21
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin