Itsetutkailua

Välillä hieman kaaosmaisen elämäni järjestykseen laittamisen vuoksi aloin tuossa jonkin aikaa sitten kirjoittamaan elämästäni kirjettä. Aloitin kirjeen siitä vuodesta, kun aloitin seurustelemaan ensimmäisen kerran. (Tähän kohtaan on hyvä paljastaa, että vannoin vielä noihin aikoihin, etten ikinä halua seurustella kenenkään kanssa)

Kaikenlaista sitä on tullutkin koettua yhdeksän vuoden aikana ja varsinkin viimeisten kolmen vuoden aikana. Ei mikään ihme, että on tunne-elämä välillä yhtä helvetin kaaosta. Toisaalta ihan mielenkiintoista oman itsetutkailun kannalta tuollainen suhteiden/oman käytöksen jälkikäteen analysointi. Monta pahaa asiaa olisi jäänyt kokematta, jos reilu kolmen vuoden takainen suhteen kariutuminen olisi voinut olla kumottavissa.

Ei pitäisi katua elettyä elämää, vaan osata elää virheidensä kanssa.

Olen aina kuvitellut, etten ole sellainen ihminen joka jäisi vatvomaan menneitä asioita, mutta en taida ollakaan sellainen. Pitäisi opetella käsittelemään asioita ennen kuin ne sysää tunteiden alle piiloon.

Pitäisi myös opetella olemaan vähemmän ankara itselleen, niin sitä varmasti osaisi suhtautua useisiin asioihin ihan eri kantilta.

Olen itse itseni suurin vihamies.