Kuin kärpäset kärpäspaperissa

Kyllä, tänään olen todistetusti julistanut itseni hörhömagneettiseksi-immeiseksi..jälleen kerran siis x)

Ei siitä jumakiuta pääse yli eikä ympäri, minä viehätän erikoisia ihmisiä. Ihmisiä, joista ei osaa sanoa ovatko he pelottavia vai hauskoja.

Ja tällä hörhöllä en nyt tarkoita ketään mun kaveria täällä cityssä, vaan sain ihan uudelta tapaukselta pikaviestejä. Todella hämäriä pikaviestejä.
Vai miten reagoisitte saatuanne tällaisen viestin, muutaman viestinvaihdon jälkeen:
"Mulla on paljon nais ystäviä joita olen auttanut olemaan parempia poika kavereilleen, mutta se tarvii ikäväkyllä messenger yhteyden. Oon ottanu jonkinlaisen auttajan osan ja oma elämä menee perseelleen jos en auta ihmisiä."

Tuollaisten viestien lukemisen jälkeen ei aina tiedä, pitäisikö itkeä vae nauraa (enkä nyt tarkoita kirjoitusvirheistä johtuvia tuntemuksia). Voe tokkiinsa. Ei ole heleppoa olla hörhöjen mieleen.