Lähdetään reissuun Tuuliajolle

Torstai aamulla Taija soitteli, että oli unohtanut ottaa Tuuliajon liput mukaan, joten hän joutui koukkaamaan ne töistä ja sitten vasta tulla Tikkurilaan-Junalla. Tarkoituksena ajoittaa saapumisensa Tikkurilaan klo 14.

Meidän oli siis Jannen kanssa tarkoitus noukkia T samalla reissulla kyytiin, kun haettiin mun töistä auto lainaan, mutta eipä sitten haettu, vaan lähdettiin suoraan kohti Vantaata ja Tikkurilaa, kun autonavaimet saimme käsiimme.

Herttoniemestä Tikkurilaanhan pitää aina eksyä, tai ainakin heidän jotka eivät käytä autoa juuri nimeksikään ja muutenkin ovat eksymisalttiita immeisiä.
Onneksemme kuitenkin löysimme lopulta, pienien mutkien kautta, perseemme Tikkurilan Nesteen pihalta tankkauksen merkeissä.
Tankkauskaan ei mennyt putkeen. Ei meinannut bensatankin korkki irroita, ei sitten millään. Onneksi saimme jeesiä jotain miekkoselta.

Kolmas kaverini taasen oli joutunut menemään aamulla oikeustalolle ja hänestä ei ollut kuulunut kuin tekstiviestin verran aamulla, viestin jossa ei ilmennyt aikatauluista mitään muuta kuin että hän ottaa yhteyttä kun tietää kuinka pitkään menee. Kävin hieman lämpimänä tästä viesti/puheluhiljaisuudesta yhden aikoihin, olisi vittumaista lähteä reissuun ilman neljättä immeistä.

Hiljennetty mustalampaamme soitti mulle kuitenkin varttituntia ennen kahta, että on puolen tunnin päästä Tikkurilasta ja että saa mun luokse autokyydin. Hän saapui lopulta hieman kahden jälkeen mun luo, lähes samaan aikaan kun tämä lippunsa kotia unohtunut tapaus. Lähdimme liikenteeseen puolituntia aikataulusta myöhässä ja suuntasimme kohti Lappeenrantaa, odotukset korkeina, mieli hilpeänä.

Ilma oli kuin morsian, vaikka säätiedotukset lupailivat vähintäänkin maanpäällistä helvettiä elikäs ukkosta ja vesisadetta. Saavuimme eksymättä oikeaan kaupunkiin ja saimme auton tosi hyvään parkkiin. Aurinko paistoi.

Lähdimme kävelemään muiden immeisten perässä, Lappeenrannassa oli selkeästi tänä iltana rokkia kuulolla.

Konserttipaikalle kävellessä kyselin kaikilta seurueemme tapauksilta onko heillä liput mukana, ja tietenkin tämä oikeustalolta lähes tulkoon suoraan kyytiin tullut sankari oli lippunsa unohtanut jonnekin. Sitä, eikä muitakaan keikkalippuja ole löytynyt vielä tähän päivään mennessäkään. Mikäs siinä, hyvään tarkoitukseen nekin 120euroa meni, mitä joutui maksamaan keikkalipuista.

Kiertueen ensimmäisen keikan aloitti kunniakkaasti Stam1na, ihan ok veto, vaikkakin jäin hieman pettyneeksi. Toisen illan vedon heitti Mokoma, heidän aikana alkoivat sähköt oireilemaan. Milloin katosi lauluääni, milloin muut. Alkoi jo hieman vituttamaan.

51Koodin aloittaessa keikkaa sähköongelmat lisääntyivät. Puolessa välissä heidän keikkaa heidän piti lopettaa soittaminen. Hurrasimme. Tuli kuulutus, että 51Koodin keikka joudutaan keskeyttämään sähkövikojen vuoksi ja sen vuoksi ettei aikataulut kuse. Porukka huutaa jee:tä ja taputtaa, 51Koodia ei selkeästikään ollut muidenkaan suosikki. Ei minun ainakaan.

Tästä tovi niin lavalle astuu pelokkaan näköinen mies, hän ilmoittaa illan CMX:n ja Kotiteollisuuden keikkojen peruuntuneen. Hienoa. Olenkin aina halunnut tulla Lappeenrantaan asti katsomaan puolikkaan keikan ja varsinkin jättää CMX:n ja Kotiteollisuuden keikat väliin!
Lähdimme vittuhuutojen saattamana takaisin autolle, oli pettyneen näköistä ja kuuloista ihmistä pihalla.

Itseäni vitutti tovin aikaa keikan peruuntuminen. Sitten soitti ex, joka oli tullut katsomaan keikkaa myös Helsingistä asti. Hänen tuuria, että keikka peruuntuu, häntä vitutti niin paljon etten osannut enää itse vittuuntua. Olihan minulla liput perjantain Juvan ja lauantain Joensuun keikoille.

Ajoimme Lpr:sta suoraan Juvalle. Pistimme teltat pystyyn ja menimme nukkumaan. Minä ja Taija minun telttaan ja Kaitsu ja Janne yhteiseen telttaan. Oli muuten aika hellää, kun kaksi haisevaa ukkoa nukkuivat lusikka-asennossa.

Saapui uusi aamu, hieman ennen poikien ylösnousemista mielessäni kävi kiero ajatus. Telttojemme läheisyyteen kun oli majoittautunut pieni sorsaperhe ja heitä T:n kanssa ruokimme leivänkannikoilla. Olisi ollut hienoa houkutella sorsa tai kaksi poikien telttaan, vaan eipä kehdannut tehtä tuollaista jullikkaa pojille.

Siirsimme telttamme eri paikalle, hieman syrjempään ja pehmeämmälle alustalle. Telttamme viereen tuli mopopoju Sipoosta. Hänen kanssaan vaihdoimme sanoja ja lopulta ehdotin, josko hän haluaa laittaa meidän autoon kypärän ja ajoasun, niin saa ne ainakin lukkojen taakse. Hän oli hyvillään ideasta.

Tappaaksemme aikaa aloimme tehdä jullikoita toisillemme, periaatteella tytöt vs pojat. Pojat kun alkoivat heittelemään meitä kävyillä niin täytimme ensin K:n sukat ja kengät kävyillä ja he heittelivät meidän teltan sisälle käpyjä. Hämäykseksi aloimme T:n kanssa keräämään käpyjä jätesäkkiin, koska tiesimme poikien olettavan, että laitamme juuri ne kävyt heidän telttaan. Vaan erehtyivät. Olivat tosin ottaneet meidän keräämät kävyt ja laittaneet nekin meidän telttaan, mutta yhtäkään sotkua(niin itseaiheutettua kuin heidän) en siivonnut, he itse siivosivat kaiken x) Varoitin heitä suloisesta kostosta. Siitä tulisi hieno, niiiin hieno.

Valuimme ennen kahdeksaa keikka-alueelle. Oltiin jo kävelemässä kun T haluaakin palata autolle, hänen piti korjata meikkejään. Pojat luulivat meidän menevän tekemään jullikan heidän teltalleen, tosin siinä erehtyivät (olin jo aiemmin illalla sopinut erään ulkopuolisen henkilön kanssa, että hän kävisi laittamassa poikien teltan alle puukalikoita, jotka olivat metsänreunalla) Meidän ei pitänyt tehdä mitään källiä teltoilla, mutta sain kuningas idean sillä aikaa kun odotin T:n meikkauksen loppumista.

Raahasin rannasta kilotolkulla kaislaa ja survoin poikien teltan puolilleen sitä heinää. Tämä olisi vasta ripaus siitä källistä, jonka heille tulisimme tekemään. Pahin odottaa vielä itseään. Olin ajatellut ensin heittää heidän teltan läheiseen järveen kellumaan narun päähän, mutta se olisi ollut liian riskialtista, jos teltta olisi vaikka lähtenyt seilaamaan kauemmaksi. Sitten mielessäni kävi myös sellainen idea, että raahaan poikien telttaan puutarhakalusteet, jotka näin grillikatoksen läheisyydessä. Suunniteltiin myös että houkuttelemme aamulla ankat poikien telttaan leivänmuruilla ja että sidomme teltan vetoketjut kiinni narulla sekä irroitamme teltan tukipilarit.

Lähdimme tyytyväisenä takaisin poikien luokse, jotka odottivat meitä vähän matkan päässä. Kävelemme keikka-alueelle. Kävellessä selviää, että Kaitsu oli käynyt survomassa meidän telttaan nämä kaislat, jotka olivat olleet heidän teltassaan. Oli tehnyt sen siinä vaiheessa, kun lähdettiin autolta/teltoilta takaisin heidän luokse.

Odotellessa ovien aukeamista huomaamme tämän telttanaapurin juoksevan meitä kohden. Hän oli unohtanut lompakkonsa luultavasti ajoasunsa taskuun ja yksi seurueestamme lähti hänen mukaansa autolle. Onneksi matka ei ollut pitkä.

Meni ihan liian pitkään aikaa ja lopulta soitin tälle seurueemme jäsenelle, joka oli autonavaimen kanssa liikenteessä, että mikä viddu maksaa. Vastaukseksi sain, etteivät he eivät löytäneet tämän telttanaapurin lompakkoa mistään. Lähdimme loputkin autolle takaisin auttamaan etsinnöissä. Hirveiden etsintöjen jälkeen tämä lompakko löytyi tämän miehen kengästä, siis kengästä joka oli teltassa odottamassa lauantaita.
Olimme kaikki huojentuneita asiasta ja lähdimme uudelleen keikka-alueelle. Keikat alkoivat aikataulussa, vaikkakin mun seläntakana leukoja lonksuttanut "vitsiniekka" olikin näreissään että keikat on myöhässä ja ettei soundtsekki voi kestää viittä minuuttia pitempään. Pistin tämän vitsiniekan ojennukseen milläkän muullakaan kuin vittuilemalla. Oli hauska ilme hällä, kun häneltä kysyin monellakos keikalla hän on ollut elämänsä aikana ja sain vastaukseksi 100, siihen totesin että itse olen viisisataa sekä lisäsin että tiedän näistä hommista tasan tarkkaan paremmin kuin hän. Se miksi tuota keikkamäärää kysyi, johtui siitä että hän alkoi urputtelemaan mulle etten mä voi tietää asioista mitään, kun olin sitä mieltä ettei soundtsekkiä tehdä noin vain viidessä minuutissa, varsinkaan jos edellisen illan keikka on jouduttu peruuntumaan. Kyllä silloin haluaa täydelliset äänet.

Keikat olivat ja menivät. Sen verran pitää kertoa, että Kotiteollisuuden keikan aikana tapani mukaan loin katseita lavalla hilluneisiin hulluihin Lappeenrantalaisiin. Hynynen katseli koko ajan mun jalkojen väliin, kun Juvalla se lavan edessä oleva aita on sellainen joka ei peitä alavartaloa. Lopulta avasin housujeni napit ja vilautin hänelle pikkuhousujani, joihin oli painettu etuosaan "punainen kirkkovene" elikäs pimppa. Jouni totesi mikkiin-OHO.

Ex-poikaystäväni oli myös kyseisellä keikalla, koska oli saanut nimen listaan eilisen peruuntuneen keikan vuoksi ja hän itsekin ihmetteli mitä ihmettä se Hynynen katseli koko ajan sinne jalkoihin.

Yövyimme vielä yhden yön Juvalla. Aamulla kuskille iski migreeni ja oli jo hetken aikaa pelko perseessä, ettei päästä keikalla kun hän ei olisi ajokykyinen. Vaan saatiin kuski kuntoon ja automme Joensuuhun.

Joensuun keikat meni kaikki eturivissä, kuten aiemmat kaksikin iltaa. Helvetin hienoa, jos joutuu jollekin perkuleen DVD:lle joka tuosta tapahtumasta julkaistaan jossain vaiheessa. Voi olla, että pitää viiltää ranteita siinä vaiheessa, jos joutuu Tik Takin fanituksesta livetaltiointiin.

Nyt olen kotona ja olo on aika ryytynyt. Kotona on kiva olla. Lisäilen Tuuliajolta kuvia jossain vaiheessa tännekin, jos jaksan.

Kirjoitettaessa soi CMX/Kotiteollisuus/51koodia-vapaus johtaa kansaa