Luopumisen vaikeus ja haikeus

Olen aina ollut hirveän huono luopumaan itselleni rakkaista asioista. Tänään jouduin vaikean tehtävän eteen.

*Sniif, mä en oikeasti tiedä, onko minulla voimia kertoa tästä näin julkisesti, sniif, mulla on niin paha mieli nyt*

Menin työpaikkani jääkaapille, huomasin siellä orvon näköisen pakasterasiani, joka oli puolillaan jotain tunnistamatonta, lähes elävän näköistä juttua. Avasin kannen pelon sekaisin tuntein. Voisin vannoa, että sillä hetkellä jokin liikahti tuossa purkissa, eikä se todellakaan ollut pyhähenki. Suljin astian kannen ripeästi ja suuntasin roskikselle. Avasin kannen uudelleen ja heitin koko sisällön roskiin. Purkin laitoin vähintäänkin yhtä nopeasti, kuin kannen avasin, astianpesukoneeseen.

Huomasin jääkaapin perällä vielä kaksi pakastinrasiaa, ja jouduin suorittamaan niillekin saman karun kohtalon. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, tuolla tavoin pilaan toisten hyvät elinolosuhteet. Homeillakin voi olla tunteet!