Olen aina ollut tarkka siitä, mitä itsestäni kerron uusille tuttavuuksille. Ja on asioita, joita en varmasti ikinä kerro kellekään. Hirveän usein musta saa sellaisen kuvan, että olisin tosi avoin ihminen, mutta mun läheiset ystävät tietävät sen, etten juurikaan omista asioistani kertoile.
Toki keskusteluissa ja tässä blogissakin tulee heitettyä suhteellisen avoimesti omista jutuista, mutta mulla on sellaisia piirteitä ja asioita, joista ei kukaan mun läheisimmistäkään ihmisistä tiedä. On vain yksi ihminen, joka tietää 99prosenttisesti ne asiat, joita mulle on elämän aikana tapahtunut, häneen voin luottaa.
Viime kerralla, kun uskalsin avautua omista "ongelmistani" eräälle ihmiselle, hän käytti sitä tietoa murskatakseen mun itsetunnon. Ja teki sen vielä aika törkeästi. Tuon ihmisen vuoksi musta tuli vieläkin varauksellisempi ihminen, kuin mitä jo olin valmiiksi. En tiedä onko se hyvä, vai huono juttu, että mun uudet tuttavuudet joutuvat kärsimään mun luottamuspulasta.
Kun jälleen luotin ihmiseen sain siitäkin näpeilleni. Vaikka se olikin vahinko, mitä sattui, se vaikutti silti muhun todella paljon. Ja tulee luultavasti vaikuttamaan lopun elämäni. Joka kerta, kun olen avannut itseni jollekin ihmiselle, niin olen saanut näpeilleni.
Miksi siis pitäisi vielä jaksaa uskoa siihen, että ensi kerralla kun avaudun en saisi näpeilleni. On aika raskasta olla tämän luonteinen ihminen.
2 kommenttia
suojelusprkl
23.3.2007 09:41
Mä pidin omat nuoruusiällä koetut paskat visusti omana tietona ja vasta oikeastaan viimeisenä parina vuotena olen uskaltautunut puhumaan niistä asioista, joiden vuoksi olen joissain asioissa niin ehdoton mitä olen. On muutama ihminen ollut aivan puulla päähän lyöty niistä asioista, joita olen heille kertonut. Eikä kukaan ole meinannut uskoa miten paljon paskaa olen joutunut kokemaan nuorena. Ja kaikista ikävintä tuossakin on se, että mun paras ystävä oli tätä paskaa mulle tuottamassa. Ehkä se on yksi niistä syistä, miksi en osaa luottaa läheisiinkään ystäviin siten, miten ehkä pitäisi.
Ne henkilöt, joille olen kertonut omista "ongelmista" ovat aina naureskelleet sille, miten olen muodostanut joistain asioista noin suuren ongelman itselleni. Helppoa toisten on sanoa, miten pitäisi joihinkin asioihin suhtautua, jotka ovat olleet mulle helvetin isoja juttuja ja jotka ovat muokanneet musta tällaisen millainen olen. Jostain syystä käännän kaikki positiiviset asiat negatiiviseksi, ja sillä tavoin ruoskin itseäni - en kyllä tiedä mihin. Mutta ruoskin silti. En osaa ottaa itseeni kohdistettuja positiivisia asioita kohteliaisuutena, vaan otan ne pääsääntöisesti vittuiluna. Minkäs sitä itselleen voi, kun on pienen elämänsä psyykannut itsestään arvotonta ihmistä.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:30
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin