Musiikin terapeuttinen vaikutus

Olen havainnut, että musiikilla on omaan mielialaan suuri vaikutus. Tai lähinnä se on jonkinlainen pakokeino pahasta olosta.

Tosin itse olen niin herkkä luonteinen, että kuunnellessani jotain herkkää biisiä, saatan ruveta itkemään ilman mitään järkevää syytä.

Riittää vain, että on oikeanlainen tunnelma biisissä ja oikeanlainen mieliala itselläni.
Mulla on muutama biisi, jotka saa lähes aina kyyneleitä silmäkulmiin.
Yksi niistä on CMX:n Siivekäs: http://www.youtube.com/watch?v=PtBkWRs-_IQ
Ja toinen Kotiteollisuuden Satu Peikoista-biisi:http://www.youtube.com/watch?v=eSbRn8cUI_k

Välillä tuntuu, että eläydyn liikaa musiikkiin. Olen enemmän kuin kerran aamulla työmatkalla kuunnellessani Satu Peikoista-biisiä ruvennyt herkistelemään. Puhumattakaan niistä herkistä hetkistä, joita olen livekeikoilla kokenut.

Ei hitto, tarkemmin ajateltuna mä olen helvetin herkkä herkistelijä. Mä saatan herkistyä jo luetusta tekstistä, siis niin paljon että tulee kyyneleet silmiin. Myötäelän liian voimakkaasti kuultua ja luettua tekstiä. Olen tällä viikolla itkenyt, kun katsoin Täydellisten Naisten erästä jaksoa, tai kun olen lukenut yhtä kirjaa.

Tai kuten taannoin kävi, kun olin paikassa, jossa oli paljon vanhoja ihmisiä - rupesin itkemään, koska oma mummoni kuoli viime vuoden syyskuussa ja mulle tuli ei niin mukavia asioita mieleeni mummon viimeisistä ajoista.

Hitto, mä oon kunnon itkupilli. Nyt se on sitten kerrottu, koko maailmalle. Jenny Suojelusprkl on itkupilli herkistelijä.