Näin sitä pitää

Lähdin elokuviin. Päätin, etten ota laukkua mukaani, vain pelkästään lompakon.

Olin jo kotiovella pistämässä ovea kiinni, kun muistin että kotiavaimet voisi olla kätsy ottaa mukaan. Ei muuta kuin laukulle, avaimet mukaan ja pihalle.
Pihalla muistin, että bussilippu olisi hyvä ottaa mukaan niin helpottuu tuo yleisillä kulkeminenkin. Ei muuta kuin takaisin kotia hakee bussilippua.
Takaisin pihalle, muistin puolessa välissä matkaa että siiderit(jotka suunnittelin juovani elokuvassa janooni) unohtui ja aika pian siitä sen, etten muistanut ottaa elokuvan varausnumeroakaan mukaan - koska se oli kalenterissa, joka oli repussa joka kulkee mulla aina mukana, paitsi silloin kun päätän, etten ota kuin lompakon mukaani.
Tämän hienoisen säätämisen takia jouduin ottamaan juoksuaskelia, että kerkesin reittioppaan suunnittelemilla reiteillä kahdeksaksi Tennispalatsille. Näiden juoksuaskelien takia mulle tuli ihan helvetin huono olo, koska olin syönyt ison satsin ruokaa sitä ennen sekä kengästäni ratkesi sauma.
Matkalla Helsinkiin muistin, että voin katsoa kännykälläni hotmailista tämän elokuvan varausnumeron. Valitettavasti kännykkäni wap ei jostain syystä tykännyt yhdistää itseään hotmailiin, tajusin kuitenkin kokeilla työkännykällä samaa tempausta ja sehän toimi ja sain varausnumeroni.

Orpokoti oli tosi hyvä pätkä, vaikka meinasinkin joutua keräilemään itseäni elokuvateatterin lattialta muutamia kertoja saatuani vuosituhannen pahimmat säpsyt ja muutaman sydänkohtauksen. Ihan hirveitä säpsykohtauksia ja painostavaa fiilistä.
Joillain tampioilla oli kännykät päällä teatterissa ja kiroilin sitä, ettei mulla ollut poppareita joilla olisin voinut heitellä heitä. Ehkä se oli parempi niin, koska valojen tultua takaisin päälle elokuvan loputtua, havaitsin häiriköiden olleen manneja. Puukkoahan siitä olisi tullut, jos heitä olisin alkanut poppareilla pommittelemaan.

Stam1nan keikka oli tietenkin loppuunmyyty, kuinkas muutenkaan täydellisen kotialähdön jälkeen, joten piti tulla melkein suorinta reittiä takaisin kotia elokuvan päätyttyä koska ei tullut hommattua lippuja etukäteen.

Nyt yritän karistaa elokuvan luomat mielikuvat pois päästäni, että uskaltautuisin menemään nukkumaan.

Taivaalla möllöttävä kuukin, kun oli pelottavan näköinen...

Edit. mikä kruunaisikaan paremmin lähes onnistuneen illan, kuin se että muistaa nukkumaan mentäessä, että petivaatteet on ollu koko päivän pihalla ja ovat nyt ihan perkuleen kylmiä....tästä on kiva mennä nukkumaan kylmien petivaatteiden alle:(