Pakon edessä ihminen on kykeneväinen...

..mitä eriskummallisimpiin asioihin.

Hajotin perjantaina mun Siemens-paskani. Siis tämän niin sanotun kännykkäni. Ei se mitään, meillä olikin hieman viha-rakkaus suhe mutta nyt se on ohi, niiiiin ohi.

Kaikki tiätenkin kuvittelee, että olen hajottanut sen kännispäissäni Apulannan keikan riennoissa. Hah. Olette väärässä, niiiiin väärässä.

Siitä vain pimeni näyttö, en tiiä miksi, eikä oikeastaan kiinnosta paskan vertaa. Lopputulos kun on kuitenkin sama, se ei toimi, se ei niiiiiiiin toimi.

Omistan tosiaan kolme puhelinnumeroa, joista yksi on työnro, toinen oma numero ja kolmas prepaid-liittymä jota niin auliisti teille rakkaat cityläiset jakelen. Koska muutahan te ette musta saa, hah. Joten jos on vain yksi toimiva puhelin ja kaksi ei todellakaan toimivaa puhelinta mutta kuitenkin kolme eri puhelinnumeroa, niin mun lyhyellä matikalla voisimme saavuttaa lopputulokseksi negatiivisen luvun.

Eilen kävin ostamassa tosiaan pakon edessä uuden puhelimen, olinhan mä jo vuodenpäivät tuota kännykkäpolitiikkaa jo miettinyt, mutta kun olen joissain asioissa saamaton niin enpä ollut saanut moista asiaa hoidettua-kuin vasta nyt, kun oli pakko. En vain ole nähnyt mitään söpöjä nokialaisia, ja sen vuoksi en ole uutta luuria saanut hommattua. Eilen meni ehkä kymmenen minuuttia, kun päätin minkä luurin käyn ostamassa.

Olen siis uuden Nokia 6103 puhelimen onnellinen omistaja, vielä kun oppisin käyttämään tuota. Haluan Matin soittoäänekseni.

Kirjoitettaessa soi CMX/Pyörivät sähkökoneet