Sydäreitä

Tulin tuossa hetki sitten kotia. Kuten tapanani on aina kotia tullessa, rupesin huhuilemaan Petoa, mutta missän ei kuulunut maukumista, eikä vastaan tullut kissa häntää heiluttaen - asunto oli täysin hiljainen.

Havaitsin makuuhuoneen ikkunan olevan auki ja sitten iski armoton paniikki. Rupesin hyperventiloimaan ja iski aivan armoton paniikki ja pillityskohtaus.

Nappasin kotiavaimet kaulaani ja lähdin pihalle hyvin kevyesti pukeutuneena. Pyörin hetken aikaa epätoivoisena pihalla silmät vettyneenä ja rupesin rukoilemaan, että löytäisin Pedon.

Jostain syystä kävelin suoraan pihan perällä olevien paraakkien lähelle, ajatellen minne menisin jos olisin kissa, näin paraakkien alaosassa kaksi pientä aukkoa ja kurkkasin toiseen niistä. Näin kaksi kiiluvaa silmää ja kun huhuilin sinne, kuulin maukumista. Ääni ei kuulostanut tutulta, mutta jäin kuitenkin siihen hetkeksi polvilleni makoilemaan ja rapsuttelemaan maata ja huhuilemaan kis kis kissiä.

Meni tovi, kun nämä kiiluvat silmät rupesivat lähenemään ja lopulta sieltä paljastui Peto. En osaa kuvailla sitä helpottumisen tunnetta, joka tuli, kun löysin tuon karkulaisen. Uskoisin rontinkin olleen helpottunut, kun pääsi takaisin sisälle tuolta metelistä ja vesisateesta.