Miksi tunnen syyllisyyttä siitä, että olen onnellinen. Miksi olen sitä mieltä, etten saisi olla onnellinen. Eikö jokaisen ihmisen soisi olla onnellinen?
Miksi siis tunnen siitä syyllisyyttä?
Huoh. Liika onnellisuus liian pitkään kestäneen huonon olon jälkeen tuntuu oudolta, ehkä totun tähän vielä...
Ja ei, ei ole kysymys siitä, että kaipaisin tuota mennyttä aikaa, pelkään vain sitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos tulee paljon kivoja asioita, niin sitä pelkää sitä hetkeä, kun pahat asiat alkavat. Ei pitäisi olla liian ajatteleva, pitäisi vain mennä virran mukana.
9 kommenttia
suojelusprkl
30.11.2006 09:25
Ei minua normaalius pelotakaan, jokaiselle suhteelle koittaa arki, joka ainakin mun mielestä on suhteessa parasta aikaa.
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
30.11.2006 09:41
En kaipaa sinun kaltaista "viisautta";) Olen tyytyväinen omaan ajatusmaailmaani ja omaan korvienväliin.
Vastaa kommenttiin
avatar
30.11.2006 09:42
Ota vaan rennosti nyt. Oot kuitenkin sen ansainnut. En sano, että asiat menisivät tulevaisuudessa huonommaksi, mutta koska niinkin voi käydä, niin nyt kantsii vaan relata ja nauttia. Niin minäkin teen, kunhan joskus vielä pääsen onnellisuuden tilaan. Sitä on tässä jo useampi tovi odoteltu.
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
30.11.2006 10:08
olenko väittänyt etten ole tyytyväinen ajatusmaailmaani, korvieni välissä tapahtuvalle ajattelutavalle en valitettavasti voi tehdä mitään, koska se nyt vaan on mun ominaisuus;) Jos en tuntisi syyllisyyttä, olisin luultavasti tunteeton paskiainen, enkä sitä ole. Ajattelen vain liikaa asioita ja liian monen osapuolen puolesta.
Vastaa kommenttiin
avatar
30.11.2006 10:18
Kyllä minusta omasta onnentunteestaan voi syyllisyyttä tuntea. En nyt väitä, että niin aina pitäisi olla tai olisi, mutta ymmärrän kyllä sen, että miksi joku niin tuntisi. En tosin aivan usko, että jokainen joka ei niin tunne, olisi tunteeton paskiainen. Me varmaan vaan käsitetään asioita niin eri tavoin jotkut.
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
30.11.2006 10:26
Jos ihminen ei tuntisi syyllisyyttä mistään asioista, hän ei tunti mitään. Olenko väärässä?
Onhan syyllisyydentunnekin tuntemista. Se että tunnen syyllisyyttä omasta onnesta johtuu siitä, että joudun "katsomaan" vierestä kuinka ihminen, joka omien sanojensa mukaan rakastaa mua, on aivan hajalla siitä, etten voinut olla onnellinen hänen kanssaan. Sen vuoksi tunnen syyllisyyttä siitä, että olen itse onnellinen, koska minä olen osasyyllinen tämän toisen ihmisen pahaan oloon.
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
30.11.2006 10:27
Niin ja minkä vuoksi sinä "lainaat" tekstejäni, vaikka en ole tuolla tavoin kirjoittanut edes.
viittaan tähän: "Jos en tuntisi syyllisyyttä onnellisuudestani, olisin tunteeton paskiainen, enkä sitä ole."
En mä väitä, että mun pitäisi tuntea syyllisyyttä onnestani, ihmettelen vain sitä miksi noin tunnen.
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
30.11.2006 10:37
Tai en oikeastaan edes ihmettele, kun tiedän omat ominaisuuteni ihmisenä ja olen vain sellainen, joka "stressaa" tuon kaltaisista asioista. Olen liian empaattinen:(
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:37
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin