Tarkoitus pyhittää teot

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, joilla on tarve puuttua toisten elämään.

Allaoleva teksti on otteita minun viimeisen vuoden aikana kokemista asioista. Innoituksena toimi viime vuoden pikaviestien lukeminen:

Hengailin aikoinaan henkilön kanssa, jolla oli mun mielestä liian suuri tarve puuttua mun tekemisiin.

Oltiin aikoinaan menossa ulkopaikkakunnalle eräälle keikalle ja en tiennyt missä päin tämä keikkapaikka sijaitsee, joten pistin puoliksi läpällä eräälle puolituntemattomalle cityläiselle pikaviestiä että lähteekö se meidän oppaaksi. Ja hän suostui siihen.

Kerroin asiasta tälle ihmiselle, jonka kanssa hengailin. Kerroin hänelle myös, että lupasin udella tältä cityläiseltä lähempänä lähtöajankohtaa hänen puhelinnumeronsa, että voisin soittaa hänelle kun ollaan siellä kaupungissa jossa hän lupautui toimia meidän oppaanamme. Olin muistaakseni tuolloin mun vanhempien luona ja pikaviesteillä kommunikoin tämän hengailu kamurini kanssa.

Ei mennyt aikaakaan, kun tuli aika että päätin udella tämän puolituntemattoman cityläisen puhelinnumeron ja hän kertoi, että on antanut numeronsa jo tälle mun hengailu kamurille, mutta antoi numeronsa myös mulle.
Eli tämä henkilö, jota tapailin tuolloin, oli mennyt pistää pikaviestiä tälle minun puolitutulle cityläiselle ja udellut sen numeron. Tuolloin suutuin tälle hengailu kamurilleni, ja sanoin etten tykkää siitä että mun tekemisiin puututaan tuolla tavoin ja ilmoitin myös sen, että tuollainen käytös ei anna kovin hyvää kuvaa hänestä. (Itseasiassa lueskelin tällä viikolla meidän välisiä pikaviestejä ja tämä hengailu kamurinikin myönsi, ettei tuo numeron utelu ollut järkevä veto)

Tai kun oltiin sovittu samaisen henkilön kanssa, että hän antaisi minulle omaa rauhaa ja jälleen pikaviesteissä hän sanoo että ymmärtää kyllä, että tunnen oloni ahdistuneeksi, kun en ole moneen päivään saanut olla omissa oloissani - niin mitä hän tekee? Hän tulee odottamaan minun kotiintuloani minun rappukäytävään. Odottelee minun kotiintuloani parisenkymmentä minuuttia ja raapustelee aikansa kuluksi kirjeen, jossa luettelee asioita joista tykkää minussa ja jättää lapun oveni väliin. Ja kun on lähdössä pois ja bongaa minut kävelemässä kotiani, lähettelee hän minulle tekstiviestejä joissa ilmenee että hän näkee minun kissani ikkunalla ja pyytää rapsuttamaan sitä. Ja kun en vastaa hänen viesteihin alkaa hän soittelemaan useita kertoja. Kun saan viestin, jossa hän kertoo olevansa jo kotimatkalla ja kun hän soittaa viimeisen kerran ja vastaa puhelimeen, ilmoitan hyvin selkeästi että en ymmärrä tuollaista käytöstä kun ollaan sovittu ettei nähdä, ja ettei toinen voi helvettiläinen huolestua siitä että mulle on sattunut jotain, kun on nähnyt mun kävelevän kahdella terveellä jalalla kotia ja pistänyt valot päälle asuntooni.

Ja kun lopulta minulle riittää hänen tempauksensa ja hänet jätän, hän alkaa seurailemaan minun kirjoituksiani ja ilmoittelee ainakin yhdelle cityläiselle, että minun juttujani ei kannata ottaa niin tosissaan, kun olen niin näreissäni tästä tilanteesta. (Siis siitä muka, kun olen hänet jättänyt ja hän on "rikkonainen rakastuneen sydän rinnassa" mennyt heti samana iltana tapaamaan uuden naisen. Vaikka todellisuudessa olin vain huvittunut siitä, koska itse tiedän mitä rakkaus on ja tiedän sen, ettei kukaan jätetty ja rakastunut ihminen ole seuraavana iltana valmis menee treffeille)
Lähettää "päiväuniensa innoittamana" pikaviestiä minulle, kun on ollut aiemmin puhetta, että hän hakee modeoikeuksia: "Näin ihan hassua päikkäriunta, moderoin siinä sun käyttäjätunnuksen pois ja sua harmitti ihan hirmusti, kun kaikki sun kuvat, keskustelut ja blogit katos sen siliän tien" Ja kun asiasta pistän hänelle pikaviestiä ja lopulta tekstiviestiä, häneltä tulee lässyn lässyn läätä "enhän minä moista koskaan tekisi, se oli vain unta"

Ja kun minä suutun siitä, että hän lähettelee tyhmiä pikaviestejä ihmisille joita hän, tai minä ei tunne, tai jotka eivät häntä tunne, ja kirjoitan siitä suivaantuneena viimeisen vuoden aikaisia tapahtumia blogiini(ilmaisen samalla millaisen kuvan tämä henkilö on itsestään minulle antanut tänä lyhyenä tutustumisen aikana, tapahtumia joihin hän valitettavasti myös kuuluu), suuttuu hän siitä verisesti ja lähtee poliisille tekemään minusta rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta `koska kirjoittelen perättömiä juttuja hänestä keskustelufoorumille jossa hän on kaikkien tuntema persoona sekä kyseenalaistan hänen henkisen hyvinvointinsa omien mielipiteideni varjolla` Ja samana päivänä, kun tekee rikosilmoituksen minusta, lähettää hän työnantajalleni sähköpostiviestiä "työnantajani edun vuoksi" että btw. teidän työntekijälle Jenny Sukunimi rikkoo suomen lakia keskustelufoorumilla teidän maksamallanne työajalla sekä hän tilailee yritykseenne tavaroita, joita hän sitten anastaa itselleen.
Ja lähettelee illemmalla minulle tekstiviestejä "älä ihmettele jos on sisäänkirjautumisongelmia seuraavan 48h:n sisällä, olen aina "veikannut" oikein." ja kun ilmoitan, ettei elämäni siihen kaadu jos mun citytunnukset poistettaisiin, hän laittaa viestiä "no toivottavasti ei siihenkään, kun joudut edesvastuuseen teoistasi..."
Ja kun olen saanut olla puoli vuotta rauhassa tästä entisestäni, laittaa hän minulle tekstiviestiä, jossa hän uhkailee minua elämäni selkäsaunalla. Ja kun kirjoitan asiasta blogiini, saan lukea keskusteluista kuinka olen julkaissut muka minun ja entiseni välisestä tekstiviestien vaihtelusta vain sen viimeisen viestin, viestin jossa entiselläni lopulta paloi pinna ja hän joutui sanomaan minulle pahasti. Vaikka totuus on se, että tuo selkäsauna-viesti oli tasan tarkaan ensimmäinen viesti häneltä puoleen vuoteen. Ja kun utelin häneltä että mitä minä olen nyt tehnyt, kun hän tuollaisia viestejä pistelee, hän ilmoittaa ettei ole hyvä juttu, että kirjoittelen hänestä. Olisi helvetin kiva nähdä se kohta, jossa kirjoitan hänestä. Oi ylijumalani, näytä se kohta jossa kirjoitan sinusta nimelläsi.

Ja kun haen tuon selkäsaunaviestin "innoittamana" entiselleni lähestymiskieltoa, rupeaa hän itkemään citykamurilleen, joka taasen itkee blogiinsa että kamalaa yhteiskunnanvarojen haaskausta tuollainen. Vaikka itse on haaskannut yhteiskunnanvaroja varmasti enemmän elämänsä aikana, kuin minä. Minä en ole niin munaton, että lähtisin poliisille itkemään jostain blogista, jossa minun henkistä vointiani kyseenalaistetaan ja että hänet on tunnistettu blogistani, vaikka totuus on se että hän on itse minun blogiani mainostellut useille eri ihmisille. Ai mistäkö minä tuon tiedän, no ihan siitä että minulle on asiasta kerrottu. Ja samainen ihminen saa vielä hommattua oikeuteen todistajan, joka on luultavasti vain joku lahjottu "ystävä", että hän saa todisteen siitä että hänet on tunnistettu kirjoituksistani. Mua ainakin huolestuttaisi, jos ystäväni tunnistaisi minut tekstistä, jossa ei mainita minun nimeä ja jossa minun mielentilaani arvioidaan negatiiviseen sävyyn. Ja vielä vähemmän lähtisin tuollaista asiaa mainostamaan uusille ja vanhoille tuttavilleni.

Toki itsekin on siihen syyllistynyt, että on joskus jostain saattanut sanoa ettei tuon varaan kannata kauheasti asioita laittaa, mutta inhimillisten rajojen puitteissa.

Itse en ole vielä oikein sisäistänyt, että missä kohtaa tämän eksäni teot pyhittävät hänen ajamansa tarkoituksen.

Onneksi totuuden puhumisesta ei voida haastaa oikeuteen.

Kirjoitettaessa soi Kotiteollisuus/Hulluus ja humala