Tunne nimeltä nälkä

Näin eilen telkkarista Subwayn mainoksen ja mun on tehnyt siitä asti aivan järjettömästi mieli Subin grillattua kananrintaa Chipotle Southwest-kastikkeella.
Mietin jatkuvasti sitä kuinka upottaisin hampaani tähän vauvan pyllyn pehmeään täysjyväpatonkiin, kuinka maistaisin kanantissin, jalapenot, salaatin, kurkun, tomaatin ja kastikkeen. Ja se maistuisi niin hyvälle, että vain hymyilisin typerä virne kasvoillani.

Mun massua kurnii, on oikeastaan ensimmäistä kertaa viime torstain jälkeen aidosti nälkä. Heräsin tuossa hetki sitten, enkä saanut unta tämän nälän takia. Ja nyt en osaa ajatella mitään muuta kuin tuota Subia. Melkein jo haistan tuon herkkupatongin tuoksun nenässäni, mutta tiedän etten pystyisi sitä vielä syömään. Ensimmäinen ruoka, jonka syön kun kykenen on tuo grillattu kananrinta-patonki. Seuraava ruoka jonka syön on luultavasti pippuripihvi lohkoperunoilla ja kolmas ruoka voisi olla vaikka maksalaatikko rusinoilla. Tosin tuota maksalooraa voisin ehkä jo tänään testaa syödä, kunhan selviydyn ensin kauppaan.