Tyypillistä tuuriani

Lääkärini piti soittaa mulle resepti apteekkiin, eli mun olisi vain pitänyt mennä apteekkiin ja ilmoittaa että heillä on mulle resepti.

Köpöttelin pingviiniaskelia apteekkiin junalta. Otin jonotusnumeron ja odottelin. Mulla oli numero 127. Tuli 126 numero, mutta ketään ei näyttänyt tulevan ajallaan tiskille. Apteekin työntekijä otti seuraavan numeron, eli minut. Kun nostin ahterini penkistä niin tämä 126 asiakas havahtui, hei se numero on mulla. Annoin hänen mennä edelleni. Arvatenkin seuraava numero, jota "huudettiin" tiskille oli numero 128, koska mun numero oli varattu siihen tiskille, jossa tämän vitun aivovammadorka nyt huojui. Odottelin tovin, että tämä tapaus sai asioitua MUN numerolla ja änkesin itseni hänen paikalle, kun olivat ensin saaneet hommansa hoidettua.

Kerroin että minulle pitäisi olla resepti, mutta sitä ei sitten koskaan ollut heille asti tullut. Lääkärikään ei vastannut enää puhelimeen, joten joudun kärvistelee ilman lääkkeitä huomiseen. No onneksi tuo ei ole niin paha juttu, kun on tähän olotilaan jo tottunutkin. Vituttaa vain tuollainen turha ravaaminen, koska jalat ei moisesta oikein diggaile. Niin ja kun mulla oli vielä sellaiset kengät, jotka hiersivät niin maan perkuleesti.

Haluan jalkahieronnan ja nuijanukutuksen.