Unia

Näin viime yönä todella hämärää unta. Ensimmäisessä osiossa oli maailmanloppu tulossa ja mietin sitä, että olen tehnyt sellaisia asioita joista mun pitäisi pyytää anteeksi muutamalta ihmiseltä ennen kuin olen tarpeeksi "hyvä" ihminen päästäkseni taivaaseen.
Yritin kauhealla kiireellä kirjoittaa tekstiviestiä kahdelle eri ihmiselle, mutta siitä ei tullut mitään ja maailmanloppu oli kokoajan lähempänä ja lähempänä. Olin tuossa vaiheessa jo kuitenkin päässyt vanhempieni luokse ja juttelin äitin kanssa samalla jotain, en muista enää mitä. Muistan nähneeni kuitenkin se, että äiti pääsi taivaaseen ja mä olin sinne kans kovaa vauhtia menossa.
Uni taisi katketa tuossa vaiheessa, kun yht äkkiä oli hirveän hiljaista ja tyhjää. Olin ulkona jonkun jostain tutun näköisen tytön kanssa ja jostain tajusimme sen, että olimme ainoat ihmiset, jotka on maanpäällä tällä hetkellä. Olimme pakomatkalla ja välttelimme maailmanloppua, Seutulan metsissä.

Ulkona oli valoisaa, mutta aurinko ei paistanut. Mietin vain sitä, että mitä pitäisi pakkaa reppuun että selviäisimme kuolematta nälkään. Ja ollessamme jo menossa jonnekin piilopaikkaan, pyysin että kääntyisimme takaisin ja jäisimme lymyämään tyhjiin taloihin.

Unessa mietin myös sitä, että voi helvetti pitääkö tässä nyt jonkun naisen kanssa kahdestaan viettää loppu elämä ja aloin pohtimaan myös sitä, miten voisimme lisääntyä ettei ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon. Tai jos pystyisimmekin lisääntyä, miten synnytykset onnistuisivat ja miten voimme hoitaa mahdollisia sairauksiamme kuolematta.

Tuli tuossa herättyä pohdittua, että olisi kyllä aika helvetin nihkeetä tuollainen. Pitäisi opiskella kaikenmaailman asioita vain pärjätäkseen yksin yhteiskunnassa - siis tilanteessa, että kaikki muut ihmiset on kadonnut maanpäältä. Sit jos toinen kuolisi ja itse jäisi yksin, niin sitä varmaan sekoaisi.

Ihme unia, olen kyllä tainnut joskus ennenkin nähdä vastaavaa unta, nyt oli pakko kirjoittaa tämä ylös.