Uusi viikko, uudet leegot

Eilisen kynnenpurentaepisodin johdosta kävin aamulla hammaslääkäripäivystyksessä. Sain ajan klo 8:10 ja olin hyvinhoidettuna ulkona jo klo 8:18

En ymmärrä miten aikuinen, kohta 26-vuotias, immeinen voi pelkää hammaslääkäreitä näin paljon. Niillä tädeillä varmaan palo käämit muhun, kun en saanut pidettyä leukaa tarpeeksi ylhäällä ja jännitin huulia kokoajan. Mua inhottaa se ääni, joka niistä hoitovälineistä lähtee. Jos saisin valita, ottaisin anestesian joka hammaslääkärikäynnin yhteydessä. Tai antaisivat edes sitä hemmetin ilokaasua. Haluan olla iloinen hammashoitopotilas, en paskanjäykkä, rystyset valkoisena penkillä lojuva pelkuri.

Seuraava urakka onkin sitten maaliskuussa, kun menen näyttää viisaudenhampaitani tuonne. Yhyy. Sitten sattuu, kun hampaita revitään. Mut ainakaan ei käy siten miten yläasteella kävi.

"Tän hampaan voi repii pois, kun siinä on noin iso reikä. Siihen kasvaa tilalle kyllä rautahammas" Ei muuten kasvanut. Kuten ei myöskään toiselle puolelle yläleegoja. Multa siis uupuu kaksi sivuhammasta ylhäältä, toista ei sillein edes huomaa, kun se on hienosti "paikattu" toisen tajuaa, sen juuri josta he aikoinaan repivät sen maitohampaan pois siinä luulossa, että siihen kasvaa uusi hammas tilalle.
Mutta toisaalta ihan hyvä, että uupuu nuo kaksi ylähammasta. Olen saanut pitkitettyä ylhäälle kasvaneiden viisaudenhampaiden poistoa sillä verukkeella, että ne "työntää muita hampaita siten, että näiden kahden uupuvan hampaan kolot pienentyvät" Ehkä mä revitytän nuo yläviisaudenhampaatkin joskus pois, jos alkavat oireilee.