Viivekuolema

Eilen illalla innostuin pitkästä aikaa ottamaan levytangon esille ja tekemään kyykkyjä. Ei ole ollut polvet piiitkään aikaan kipeänä, joten ajattelin testata möksähtääkö ne pienestä rääkistä.

Piippuunhan nuo reidet meni aika nopeasti, kun vedin crosstrainerilla ensin 5km ja sitten 20kyykkyä ja taas crossaria 5km...jne. Aamulla kun herätyskello soi, naureskelin mielessäni että saas nähdä pääsenkö sängystä ylös eilisen rääkin jälkeen. Nousin eikä mihinkään koskenut. Olin iloisesti yllättynyt, ehkäpä kesäinen 150km/vk pyöräily tuotti tulosta jolloin parin kuukauden lähes 100%liikuntakaranteeni ei ole vaikuttanut lihaskuntooni.

Paskat, mitä vielä. Puolen päivän jälkeen alkoi tämä kangistuminen ja alkaa kävely tuottamaan tuskaa. Ihana tunne, kun tuntee tehneensä jotain. Toivon mukaan en joudu hallilla ravaamaan portaissa kauhean paljoa.

En meinaan olisi kovin vakuuttava näky tuskainen irvistys naamallani:) Ihan kuin mä nyt muutenkaan vakuuttava näky olisin.