Vituttaiskohan?

Mulla käy todella usein niin, että teen jotain ja ajattelen - tämä asia tulee vielä kostautumaan jollain tapaa... tai tämä ei kyllä ole nyt kovin fiksua...

Tänään tuli taas tuollainen fiilis, kun päätin pestä pyykkiä.
Surullisen kuuluisa - valkopyykkipäivä....

Noooh, mä en kauhiasti omista vaaleita vaatteita, joten joudun tosi usein odottamaan hirveän pitkään että saan edes vajaan koneellisen valkopyykkiä aikaiseksi vaatteistani. Tänään oli tarpeeksi vaaleita vaatteitta, joten ei muuta kuin pyykit koneeseen. Ajattelin, että vaaleanpunaiset lökäpöksyhousuni olisivat päästäneet värinsä jo aikoja sitten pois, koska olen pessyt ne todella usein tummien vaatteiden kanssa ja ajattelin, että ne on niin vaaleat että ne vois heittää mun vaaleansinisten farkkujen ja valkoisten alusvaatteiden jne kanssa pesukoneeseen...

Ajattelu ei tunnetusti ole aina mun vahvimpia puoliani, tänään se taas tuli todistettua.

Kävin äsken pyykkituvassa ottamassa pyykit koneesta ja pistääkseni ne kuivaushuoneeseen kuivumaan. Avasin valkopyykkikoneen ja sieltä paljastui karu totuus, totuus joka ei oikeastaan tullut edes yllätyksenä, olenhan muutenkin huono-onninen aika-ajoin... Mun valkoiset Niken juoksusukat, miun hienot valkoiset bokserit ja mun vaaleansiniset farkut olivat saaneet uuden hienon värin... Hempeän possunpunaisen <3

Ihanaa, onneksi tykkään vaaleanpunaisesta. Voi vittu!!!!! Luojan kiitos mun vitivalkoisen jumppapaidan kangas ei ollut ottanut itseensä tuosta, olisi voinut vituttaa jos se olisi mennyt pilalle... Tuota kangasta kun ei voi edes vaalentaa kloritella. Farkutkin kyllä hieman vituttaa, kun niitäkään ei viittis vaalentaa, mut ehkä mä voisin testaa minkälaiset niistä tulee kloritella...

Huoh.