Kävin eilen kirjastolla ja mukaani tarttui läjä koulutusoppaita. Ajattelin selailla niitä läpi, josko sieltä löytyisi jotain mielenkiintoista iltakurssia. Sitten aloin ynnäämään harrastuksiani, töitä ja sosiaalista "elämääni" ja sain lopputuloksesi sen, ettei vuorokaudessa ole yksinkertaisesti niin paljoa tunteja, että saisin otettua lisää tekemistä.
JV-harrastuksesta voisin tietenkin puristaa jotain tunteja pois, salista ei viitsis tinkiä, koska siitä maksaa kuitenkin sen yli 70e kuukausimaksun ja sosiaalinen elämä on muutenkin rajoittunut lähinnä harrastuksiin ja muutamaan läheiseen kaveriini, ettei siitäkään voi kauheasti tinkiä päivätöistä ja yöunista puhumattakaan.
Sinänsä hassua, että en pidä itseäni kovinkaan sosiaalisena eläimenä, koska en kaipaa mitään illanistujaisia viikonloppuisin kavereiden kanssa, tai muutakaan yhdessä puuhastelua. On oikeastaan aina riittänyt se että on yksi tai kaksi läheistä kaveria jonka kanssa voi jutella vaikka messengerissä/puhelimessa päivittäin. Mutta siinä vaiheessa, jos en saisi päivittäistä kasvotustenhöpöttelykiintiötä täyteen esimerkiksi töissä tai harrastuksissa, niin mä varmaan sekoaisin.
Joskus luin kirjan, jossa kirjoitettiin tuosta että ihminen voi olla erakkoluonteinen mutta silti, ihminen on aina laumaeläin. Ainakin terve ihminen. Ja että yksinolo ja ihmiskontaktien vähyys ei tee kovin hyvää psyykkeelle. Toisaalta, enpä usko että ihmiskontaktien riippuvuudestakaan on hyviä seuraamuksia, mutta sellainen kultainen keskitie on tässäkin varmasti se parhain.
Olen välillä törmännyt ihmisiin, joilla on aikaa vaikka muille jakaa, mutta he eivät hyödynnä sitä millään muotoa järkevästi. Istuvat vaan kotona, syövät, juovat ja pelaavat tietokonepelejä asunnossaan jossa on likaa ja paskaa ympärillä enemmän luin laki sallii. En osaisi lorvia edes kotonani ja jos olen jonkun luona, jossa on sotkuista niin tulee pakottava tarve alkaa keräilee roskia pöydiltä ja pistää niitä roskikseen.
Jos olisi sellainen päivä, ettei ole tiedossa yhtään mitään, niin siinä vaiheessa alan viimeistään tekemään perusteellista siivousta asunnossani ja pesemään pyykkejä yms puuhastelua. En yksinkertaisesti vain kykenisi istumaan telkkarin tai tietokoneen äärellä tekemättä mitään kehittävää.
Tai jos joutuisin työttömäksi, niin en osaisi vain olla kotona tekemättä yhtään mitään. Hakeutuisin hyvin nopeasti joillekin kursseille tai keksisin muuta kehittävää puuhaa, hakisin kirjastolta kirjoja ja vaikka itseopiskelisin jotain kieliä.
Kiukuttaa ihmiset, jotka eivät hyödynnä aikaansa millään muotoa fiksusti, kun itsellä taas aika ei meinaa millään riittää kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä.
7 kommenttia
nekobasu
5.9.2008 10:11
Heh, mä pääasiassa oleilen himassa ja katon leffoja tai pelaan pelejä koska pidän siitä (siis arkena, viikonloput erikseen). Ei oo silti likaa ja paskaa ympärillä, eli ei nää välttämättä korreloi. ;)
Mulla on sinänsä "aikaa vaikka muille jakaa", mutta en sitten tiedä mikä on sinänsä "järkevää" ajankäyttöä, koska kun on kyse vapaa-ajasta niin eihän se ole kuin itseltä (tai läheisiltä) pois. Jos itse viihtyy niin eikö se silloin ole jokaiselle "järkevää" ajankäyttöä? Tokihan sitä pitäisi kunnon kansalaisena harrastaa kunnon kohotusta, itsensä sivistämistä ja järjestötoimintaa mutta jos niistä ei kiksejä saa niin miksi niin tekisi? Eli meitä on moneen lähtöön, ei siinä ole mitään kiukuttelemista. :)
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
5.9.2008 10:36
Joo, vapaa-aika on erikseen, en mä sitä tarkoittanutkaan että jos ihminen on esim 8h päivässä töissä ja sitten istuu lopun illan kotona tekemässä sitä mitä haluaa vaikka pelaamassa pelejä, että se olisi "typerää" ajankäyttöä, sitä kutsutaan rentoutumiseksi (joka on itselleni lähes vieras käsite). Joillain voi olla niin raskas työ, ettei yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään järkevää töiden lisäksi. Toisaalta, jos töiden jälkeen harrastaisi jotain liikuntaa esimerkiksi, niin kyllähän se antaa lisäenergiaa arkeenkin.
Tarkoitin lähinnä sitä, että jos ihminen ei syystä tai toisesta ole töissä/koulussa, vaan viettää kaiken aikansa yksinään kotona tekemättä mitään, niin se on typerää ajankäyttöä. Ja jotenkin risoo, että jotku haaskaa elämäänsä tuollein, kun tuollaisessa tilanteessa jossa ei tartte raahautua töihin tai kouluun joka arkipäivä klo 8-16 niin luulis sitten kehittelevän jotain kehittävämpääkin tekemistä, kuin vain möllöttäminen.
Masennus on varmasti yleisin syy tuollaiselle paskan keskellä elämiselle, mutta on niitä ihmisiä joita ei muuten vaan kiinnosta siivoaminen ennen kuin joku toinen - esimerkiksi oma äiti tai tyttöystävä siivoilee paskat pois.
On jotenkin jäänyt sellainen fiilis, ettei ole mitenkään outoa nykyään, jos on 20-30v poikamies, joka on työtön ja roikkuu kotona vain tietokoneella ja oma äiti käy siivoamassa asuntoa kerran pari kuukaudessa, koska tämä tapaus ei itse siihen kykene. Paras juttu, jonka olen aikoinaan kuullut, oli eräästä kundista joka vaihtoi kerran vuoteen ehkä lakanat ja oma äiti kävi siivoamassa sen asunnon. Sitä en tiedä, kävikö tämä tapaus edes töissä, mutta luulisi nyt olevan aikaa siivota oma asunto edes kerran kuukaudessa. Tai ainakaan itse en kykenisi kovinkaan pitkään elää sotkun keskellä ja vielä vähemmän passittaa jotain muuta ihmistä siivoamaan mun sotkuja.
Ihmettelen kyllä suuresti niitä ihmisiä, jotka suostuvat olemaan aikuisen miehen/naisen henkilökohtaisena kotiapuna ja siivoskella toisen paskoja päivästä toiseen jos toinen vaan lorvii koko päivän kotona tekemättä yhtään mitään.
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
5.9.2008 10:42
Ja mitä tuollaiseen täydelliseen eristämiseen tulee, niin itse sekoisin aivan varmasti, jos ei olisi minkäänlaista kontaktia muihin ihmisiin viikkoon. En sitten tiedä, kestäisinkö tuollaisen tilanteen silloin jos olisi jotain luettavaa ja muutenkin paljon tekemistä, silloin ei välttämättä kerkeisi edes tajuamaan sitä että on yksinään. En välttämättä halua testaa tuota asiaa:D
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
5.9.2008 10:56
Mua ei siis haittaa se, että pitää siivota yhteistä asuntoa useammin kuin toinen, JOS toinen tekee enemmän töitä kuin mä tai muuten vain siivoamiseen ei riitä aika.
Tosin mun tapauksessa saisi tehdä aika helvetisti töitä, että pääsisi tasoihin mun työtuntien kanssa mutta silti pyrin siivoamaan oman asuntoni kerran viikossa.
Mua alkaa ahdistamaan liiallisen sotkun keskellä ja se saa mut kiukkuiseksi. Olen joskus saanut kotonakin kiukkukohtauksen yksinäni, jos on tullut extempote kiirelähtö jonnekin ja on sen takia asunto jäänyt kuin pomminjäljiltä-kuntoon ja olen ollut esimerkiksi viikonlopun pois kotoa. Ahdistaa liikaa tietää, että asunto on ylösalaisin, kun tulee kotia. Enkä siis todellakaan ole mikään siivousintoilija edes.
Ei ole mitään ihanampaa tunnetta, kuin saada asunto siivottua kunnolla ja kun pääsee tulee puhtaaseen ja siistiin asuntoon esim viikonloppureissun jälkeen.
Olin jo lapsena sellainen, että siivoskelin mun parhaan kaverin huonetta, kun sen äiti passitti T:N siivoamaan niin mä sit aloin hääräilee ja siivoilee siellä ja kaveri meni kirjoituspöytänsä ääreen piirtelee x) Tän kaverin äiti tuli huomauttamaan lapselleen, että sen pitäisi siivota oma huone eikä pistää Jennyä siivoilee (vaikka ei se mua siihen edes pakottanut, tein sen vapaaehtoisest. Kuten sidoin myös sen kengännauhatkin xD kun se ei tykännyt tehdä sitä). Aikuisena olen sentään hieman alkanut komentelemaan toisia siivoilee, jos on alkanut asunto näyttää kaatopaikalta. Ei tuollaista toisten sotkujen siivoamista kyllä pitemmällä aikavälillä kestäisi katsella. Suhteen alussa kun itsekullakin on jossain määrin tapana hieman "hienostella" tapojaan niin voisin nähdä itseni siivoamassa yhteistä asuntoa yhteenmuuton jälkeen useammin alussa, mutta jossain vaiheessa kyllä tuosta asiasta tulisi riitoja...
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
5.9.2008 11:06
Mitä tuohon vanhempien paapomiseen tulee...
Mun yksi miespuolinen kaveri aikoinaan moitti siskoaan mulle siitä, että sen asunto oli aina hirveessä kunnossa ja heidän äiti ja iskä kävi siivoamassa tän siskon asunnon aina säännöllisin väliajoin. Tämä sisko oli itse vuorotöissä, kun taasen tämä kaverini oli itse vain parina päivänä viikossa töissä, jos senkään vertaa ja oma asunto oli aina tosi sotkuinen. Huvitti se, että toinen alkoi haukkumaan siskoaan sotkuiseksi ja laiskaksi, kun itse oli ihan samanlainen (jos ei jopa pahempi) tosin sillä erotuksella että hällä oli enemmän aikaa siivota.
Mä en ikinä suostuisi äitinä siivoamaan lapseni asuntoa, enkä kyllä huonettakaan enää siinä vaiheessa, kun siivoamisen pitäisi luonnistua automaattisesti itseltääkin pienten komennuksien jälkeen viimeistään.
Odotan kauhulla minkälaisia lapsia tällaiset piloille lellityt pennut saavat ja miten ne opettavat omat lapset yhtä laiskoiksi kuin itse ovat. Kyllä saa vanhemmillakin olla jotain vikaa päässä, jos lähteävät paapomaan aikuisia lapsia ja kuvittelevat, että tällaiset ihmiset oppivat elämään itsenäisesti missään vaiheessa. Siivoavatko he sitten näiden lasten tulevien lastenkin huoneet samalla kun siivoavat asunnon, kun oma lapsi ei jaksa siivota omaa huusholliaan:D
En haluisi koskaan kasvattaa omasta lapsestani uusavutonta ja laiskaa.
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
5.9.2008 11:16
En kyllä ymmärrä sitäkään, miten ihmiset jaksaa suoriutua arkiaskareistaan, jos eivät harrasta missään muodossa liikuntaa. Käydään vain töissä ja ruokakaupassa ja mennään autolla 100metrin matkatkin, ettei vaan vahingossakaan tarvitse käyttää jalkojaan. Puhumattakaan siitä, että käyttäisi portaita hissin sijaan.
Liikunta pitäisi saada jokaisen ihmisen arkielämään mukaan, niin saataisiin varmasti vähennettyä lääkärikuluja. En jaksa uskoa, että kellään ei olisi päivässä 30min ylimääräistä aikaa jonka voisi uhrata liikunnalle. Pohdin yksi aamu sitä, että koska suomessa on ylipainosta tulossa kansantauti, niin miksi kuntoilusta ei anneta veronvähennyksiä. En tiedä olisiko siitä mitään hyötyä siihen, että ihmiset innostuisivat enemmän liikkumiselle. Ainakin itseä hieman ärsyttää maksaa salikortista 75e/kk tai jos haluisi mennä uimaan, niin siitäkin joutuu pulittamaan aikamoisia summia nykyään. Varmasti joillain kuntoilu on hinnastakin kiinni. Vaikka kyllä liikkua voi ilmaiseksikin, mutta ei joku kävely ole pidemmän päälle kovinkaan mielenkiintoista, jos ei ole kunnon kävelyreittejä lähellä.
Mutta huolestuttaa ihmisten passiivisuus arkielämässä, kun jotku eivät tosiaan tee yhtään mitään muuta kuin töitä ja makaavat kotona illat sohvalla katsomassa töllöä. Kun tuollainen tulee rasittamaan yhteiskuntaa viimeistään siinä vaiheessa, kun kaikenmaailman sairaudet lisääntyy ihmisten omasta laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä johtuen.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:55
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin