Nuo ovelat ulkkarimiehet

Tiedän, että suomalaismiesten vertailu ulkomaalaisiin saattaa aiheuttaa suunnattomasti mielenpahoitusta, mutta en nyt vaan malta olla käsittelemättä tätä aihetta.

Mitä enemmän asiaa mietin, sitä vakuuttuneempi olen, että suomalaiset kuolisivat auttamatta sukupuuttoon, jos tämän maan naiset eivät olisi niin aloitteellisia ja topakoita.

Ymmärrän toki, että vika saattaa olla minussakin, mutta kovin montaa aloitteellista suomalaismiestä en ole tavannut. Ulkomaalaiset tuttavuudet sen sijaan tekevät kyllä aloitteen. Ja se, MITEN he sen tekevät, onkin minusta hyvin mielenkiintoista ja asia, josta suomalaispojat voisivat kyllä ottaa mallia.

Päädyin pohtimaan asiaa, kun tapasin pitkästä aikaa entisen fleimin, joka on kotoisin toiselta puolelta maapalloa. Vuosien varrella oli tapahtunut paljon kehitystä. Hän on esimerkiksi oppinut vastaamaan tekstiviesteihin. Jee, olen hänestä hyvin ylpeä.

Mutta tekstarit sikseen. Palataanpa oveliin aloitteisiin. Matkasimme drinksuilta kotiin yhteisellä taksilla. Asutaan nääs samalla suunnalla.

Olin hiukan ihmeissäni, kun mitään ei tapahtunut. Kuitenkin ihan hänen aloitteestaan tavattiin ja kaikenlaista vihjailevaa viestiä oli vastaanotettu joulusta saakka. Tajusin, että odotin sellaista suomalaiskansallista ryysäystä pussaamaan ja kopeloimaan (been there, done that). Mutta ei mitään.

Emansipoitunut ja käteisetön kun olen, aloin kotipihassa puuhaamaan korttimaksua siihen saakka. Kuskin kaivaessa manuaalia (koska ei muistanut jakokoodia. Se on 47, ainakin ennen oli), alkoi tapahtua. Kuulemma pitkä juttu, mutta miehen piti olla valveilla vielä ainakin tunti ja kotona hän vaan nukahtaisi. Ahaa, no okei, tuu ylös sitten. Rappuja kavutessa oli ilmeisesti ollut aikaa miettiä, että mikä tämä valvomisen syy oli ja se oli tietysti skype-palaveri hänen firmansa san franciscolaisen advisorin kanssa. Joopa joo. Tai mistäs minä tiedän, ehkä nettiyhteys ei vaan toiminut eikä skype-puhelu yhdistynyt…

Tapaus toi mieleeni toisen ulkomaalaisen miehen, joka myös sai minut, suoraviivaisen suomalaisen, hämilleen. Hänenkin kanssaan oli vähän historiaa, mikä teki diskreetistä lähestymisestä entistä oudonpaa. Eli perussettiä, baarissa drinksuilla ja päästiin jossain vaiheessa kavereista eroon. Ja sitten. Hänellä oli kuulemma koneellaan hyviä kuvia edelliseltä reissulta, minusta ja yhdestä yhteisestä tutusta. Kone oli sopivasti hotellihuoneessa. No, mennään nyt ihmeessä katsomaan sitten, kun niin hyviä olivat. Niin, ihan olin oikeassa, kun muistelin matkalla, etten tainnut pousailla hänen kameralleen edellisellä reissulla…

Pohdin, että miksi moinen vaiva? Eikö voi vaan sanoa suoraan? Sitten tajusin, että ei tietenkään! Leiminkin tekosyyn keksiminen on paitsi huomattavasti kohteliaampi niin myös turvallisempi tapa tehdä aloite.

Aloitteen tekeminen on pelottavaa. Se on sitä, koska voi saada pakit ja se on kurjaa. On siis suorastaan nerokasta naamioida aloite keksimällä lähestymiselle joku muu syy. Jos nainen ei sitten lämpenekään, niin aina voi ottaa sen skype-puhelun ja moikata ovelta, että näinhän tämän pitikin mennä.

Awesome!