Välillä kun oikein harmittaa, niin vedän esille “lapsesta asti naimisissa olleet” –kortin.
Läväytän tämän kortin pelipöytään tilanteissa, jossa ihmiset, jotka eivät ole olleet sinkkuja vuosivuosikausiin, antavat, epäilemättä hyvää tarkoittavia neuvoja, koettavat parittaa sua kaverinsa kanssa (“sekin on sinkku” “ok, sittenhän meillä todella paljon minkä päälle suhdetta rakentaa”) tai muuten vaan “ymmärtävät” miltä sinkusta tuntuu.
Korttiini ei aina suhtauduta huumorilla. Kerran minulle sanottiin, että termiä käyttäessäni olen kuin “luovan toimiston epäonnistunut AD: "jengi ei vaan tajuu! **ttu mitä idiootteja" (karmea vertaus, menin hetkeksi itseeni).
Myönnän! Menen herkästi ns. tiloihin, kun keskustellaan (yleensä toki omasta aloitteestani) sinkkuudesta(ni). Haluanko silloin rakentavaa palautetta? Neuvoja? Varsinkaan ihmisiltä, jotka ovat olleet “lapsesta asti naimisissa”? Monesti kaipaan vaan kuuntelevaa korvaa, kun haluan purkaa ahdistustani siitä, miten tää on NIIN vaikeeta ja että ikinä koskaan ei ikinä ja never löydy ketään ja miehet ovat ihan tolloja.
Ihmisillä on kuitenkin tarve auttaa. Hyviä neuvoja pukkaa. Olen jo onneksi unohtanut, millaisen neuvon muuan “lapsesta asti naimisissa” oleva ystäväni minulle kerran antoi. Se tipautettiin minulle jonkun epäilemättä totaalisen epärakentavan noubadilavismii avautumisen jälkeen ja jotain suht radikaalin hermoille käypää se oli, koska tuiskahdin takaisin, et olenko joskus neuvonut sinua lastenkasvatuksessa? Ystäväni on fiksu ja sanoi, että point taken.
Miksi sitten en usko, että “lapsesta asti naimisissa” olleet eivät voi ymmärtää ja neuvoa?
No, ensinnäkään, en voi itsekään väittää, että tietäisin millaisia tunteita sinkkuus herättää muissa sinkuissa. Me kaikki suhtaudumme siihen omalla tavallamme.
Toisekseen ja nyt rehellisyyttä peliin, jos on elänyt pitkään hyvässä ja kannustavassa parisuhteessa, niin onko sinkun tunne-elämään eläytyminen oikeasti mahdollista? Kun kotona ei vuosikausiin ole ollut kukaan lohduttamassa ja hyväksymässä sinua juuri sellaisena kuin olet, niin arvottomuuden tunteet voivat nopeasti pyöräyttää pään sisään monenlaista klikkiä ja asennetta. Tottahan niihin on helppo kuitata, et hei, noin on vaan sun pään sisällä. Mutta entäpä jos ei siltä tunnu?
Kolmanneksi ja hei, nyt puhun ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä, olihan se pariutuminen nyt nuorena parikymppisenä aika hitosti paljon helpompaa. Siitä ja tästä ns. aikuisena sinkkumarkkinoilla tempoilusta ei voi puhua samana päivänäkään. Suurin osa ikätovereista oli itsekin sinkkuja, oli mistä valita eikä muutenkaan paljon vaatimukset tai järjellä asioista ajattelu painanut. Hyvänen aika, minäkin aloin silloin rakentamaan vakavaa suhdetta miehen kanssa, joka teki selväksi, että tykkää lapsista ja haluaa sellaisia. Minä en halunnut ja mutta rai rai mitä välii #yolo ja silleen. Aikuisena suhe voi kaatua ennen alkamistaan vaikka vääränmerkkiseen autoon!!
Niin, että neljänneksi, oikeasti, haluatteko te “lapsesta saakka naimisissa olleet” tai ihan ketkä vaan nyt oikeasti edes ymmärtää tuota?
8 kommenttia
Franny_Berry
29.9.2014 19:51
Kyllä minä olen ihan samaa mieltä siitä, että neuvojen antaminen toiselle silloin, kun itse ei tiedä asiasta mitään (eli nämä kohdusta asti naimisissa olleet), on aika urpoa. Ihan sama, kuin mä menisin antamaan neuvoja traktorin moottorin korjauksessa. Tai muussa vastaavassa. Itse en ainakaan kuuntelisi (/neuvoisi), jos en tietäisi asialla olevan "vertaistukihenkilön" jolla on todellakin ajantasaista tietoa asioista.
Vastaa kommenttiin
Tuija
29.9.2014 20:23
Juurikin näin. Itse pidättäydyn neuvomasta parisuhejutuissa ja lasten kanssa puljaamisessa, kun enhän mä niistä nyt niin hirveesti tiiä. Mutta sinkkuja on jotenkin aika moni pätevöitynyt neuvomaan. Tai sitten ns. väheksymään, et "ei se nyt noin vaikeeta oo, miehiä on maailma pullollaan". Joo...
licence27
30.9.2014 00:18
Jos lapsiperheessä jotain on pahasti pielessä niin ei sen huomaamiseen tarvitse olla omia lapsia synnyttänyt tai kasvattanut. Jopa lapsikin tajuaa yllättävän nuorena ettei vanhempien suhde ole kunnossa. Jos kaikki olisivat kaikista asioista samaa mieltä maailmassahan vallitsisi rauha ja hiljaisuus.
Se osuu kyllä ihan naulan kantaan että alle parikymppisenä muuta ei osannut vaatia kuin molemminpuolista kiinnostusta. Nyt osaa ajatella jo pidemmälle tulevaisuuteen kuin tunnin tai neljä kuukautta ja se varmasti karsii pullollaan olevasta maailmasta suuren osan tarjonnasta,
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.10.2014 15:01
Nyt tulisi kysymys sitten asian toiselta puolen: edustan itse tätä ns. lapsesta asti naimisissa ollutta kansaa, ja vähän väliä olen hätää kärsimässä kun sinkkuystäväni vetävät juuri tämän "et sä voi ymmärtää, älä ala neuvoo" -kortin esiin. Miten sinkun (usein itsesääliseen) sinkkuvalitukseen pitäisi siis suhtautua? Mitään ei saa sanoa, mutta jos ei sano mitään niin sekin on väärin? Miten voin olla tukena tai läsnä? Tämä on ihan aito kysymys, joka auttaisi minua ystävyyssuhteissani, joten odotan vastausta innolla.
Sitten vielä vähän ohi asian, mutta pakko nyt kirjoittaa kun tämäkin ajatus heräsi: Minulla on sinkkuystäviä, joilla on kolmen A4-sivun mittainen vaatimuslista että suostuu edes harkitsemaan treffejä miehen kanssa. On myös niitä, joiden mielestä nainen ei vaan voi tehdä aloitetta, vaan miehen on lähestyttävä. Ja jos tähän kommentoin, että ehkäpä omien asenteiden tarkistus voisi olla yksi lähtökohta, niin taaskaan en vaan ymmärrä koska olen naimisissa? o.O En olisi itsekään päätynyt naimisiin jos olisin noin toiminut! Olen avoin ja flirttaileva ja menen puhumaan ihmisten kanssa. En myöskään vaadi toiselta mitään tiettyä, vaan katson onko kipinää ja siitä vasta alkaa ihmiseen tutustuminen. On uskomattoman pinnallista vaatia toiselta tiettyä pituutta, painoa, tulotasoa, ammattinimikettä yms. Eikö silloin voi syyttää vain itseään kun ei "löydy ketään"? Mutta sitäkään ei saa sanoa ääneen eikä edes vihjata siihen suuntaan??
Vastaa kommenttiin
Tuija
6.10.2014 08:57
Niin, hyvä kysymys. Monihan kaipaa vaan kuuntelevaa korvaa. Siksihän terapia on niin mukavaa, koska terapiassa ei anneta neuvoja, vaan siellä puhutaan ja terapeutti korkeintaan avittaa kysymyksillä. Ehkä jonkun sortin itsetuntemukseen tsemppaaminen voisi olla vastaus? En valitettavasti tämän paremmin osaa auttaa :(.
Tuohon toiseen pointtiin taas. Joo, listat. Itelläni on ollut kaksi päävaatimusta: toimiva yläpää ja toimiva alapää. Näidenkin kanssa on ollut aikamoinen savotta. Titteleistä ja tulotasosta samaa mieltä. On tosin ymmärrettävää, että fiksu nainen haluaa miehen, joka on sivistynyt/tiedostava/fiksu, mutta sepä voi löytyä myös oman sosioekonomisen lokeron ulkopuolelta.
Joskus "lapsesta asti naimisissa" olleet osuvat myös naulan kantaan. Pohdiskelimme kerran tätä ulkonäön merkityksellisyyttä, mitä parisuhteessa olevat eivät aina ymmärrä. Ystäväni tuumasi, että hei, ennen kuin tuomitsette sinkkujen ulkonäkökeskeisyyden, niin katsokaa omaa miestänne/naistanne ja miettikää, että jos ette tuntisi häntä ollenkaan, vieläkö lähtisitte pelkän ulkonäön perusteella mukaan? Sitten katsokaa itteänne peilistä ja miettikää, kuka teidän mukaan lähtisi pelkän ulkonäön perusteella.
Minusta tuo oli loistavaa ja kypsää pohdintaa ja siinä päästiin kivasti sinkkujen mielentilaan kiinni.
Ulkonäön suhteen vaatimukset ovat siis melko inhimillisiä, koska siitä tässä deittailumaailmassa lähdetään liikkeelle. Kun ihmiset tapaavat muuten kuin deittailumielessä (harrastus, työ, opiskelu yms), tutustuu toiseen paineetta ja kiintymys voi syntyä vaikka ulkonäkö ei ensi silmäyksellä miellyttäisikään. Deittailessa katsotaan ensin kuvaa. Tämä on mielestäni deittailun suurin dilemma.
Mitä tulee siihen, että mies tekee aloitteen, niin joo, siinä mielessä samaa mieltä, että jos mies on kiinnostunut, niin se tekee kyllä aloitteen. Toisaalta, jos mies on kiinnostunut mutta nainen ehtii ensin ehdottaa rehvejä niin mies siitä tuskin pillastuu (tai pillastuu, onhan ne ihan outoja välillä :)).
licence27
6.10.2014 23:38
Jos sinkkuystäväsi ovat naisia niin oikeastaan ainoa hyvä neuvo on opetella tekemään se aloite heti kun joku kiinnostava sattuu kohdalle.
licence27
7.10.2014 00:02
Kuka laittaisi vaatimuslistansa kärkeen "tyhmä, ruma ja seksuaalisesti haluton/kyvytön"?
En ole treffiehdotuksesta pillastunut, mutta eipä niitä aitoja treffiehdotuksia ole montaa tullutkaan.
Minä ainakin tiedän jo noin 20 vuoden ajalta että todella harva nainen lähtisi minun mukaani pelkästään ulkonäön perusteella. Jos osaisin valehdella sujuvasti ja olisin noin 20 cm pidempi niin sitten olisin varmaan niitäkin naisia olisi useampi.
Mitä sitten tulee tulotasoon niin minä en tee eroa kaupan kassan ja johtavan valvontaelinlääkärin välillä, mutta jos naisella on ikää liki saman verran kuin minulla eikä yhtään työvuotta takana niin kyllä vaisto käskee juoksemaan karkuun. Ihan samoin se tekee siinä vaiheessa kun käy ilmi että naisella on lapsenlapsi tulossa.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:32
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin