Sinkkuilta yllätti sinkun!

Olin eilen Ruohonjuuren sinkkuillassa. Yllätyin. Siellähän oli valtavan mukavaa. Toki olin tapahtumassa ikään kuin viran puolesta, joten en varsinaisesti itse osallistunut minglaamiseen, mutta silti tilaisuudesta jäi älyttömän mukavat fiilikset. Tosi söpöjä miehiäkin siellä oli!

Olen ennen ollut kovasti vastaan kaiken maailman sinkkutapahtumia. Minusta ne ovat konseptiltaan nöyryyttäviä karjamarkkinoita, joten peruspikkumyynä olen polkenut jalkaa ja sanonut, että en mene, en.

Mutta eilen tajusin, että samalla tavalla kuin nettideitti-konseptia, myös sinkkutapaamisten konseptia voi kehittää ja luoda siten laadukkaita puitteita sinkkujen kohtaamisille.

Ruohonjuuren sinkkuillassa ihmisiä tietysti yhdistää tietynlainen arvopohja, mikä ei sinänsä ole ollenkaan huono lähtökohta parisuhteelle.

Sinkkuillat, joita järjestetään baarissa tai, vielä pahempaa, Ruotsin laivalla, ovat totaalisen eri juttu.

Ne ovat vähän kuin perinteinen nettideittipalvelu; uskotellaan, että massa on se juttu. Kunhan tarpeeksi monta yksinäistä kokoontuu yhteen, niin kyllä se siitä.

No, ei se siitä! Juuri tuo ajattelutapa tekee minun mielestä sinkkutapaamisista ja massadeittisaiteista niin vastenmielisiä. Ei me sinkut ihan oikeasti olla kuin niitä käärmeitä, joita laitetaan samaan pussiin ja taas on pieniä käärmeitä.

Kyllä kohtaamisen pohjalla pitää olla syvyyttä ja sitä syntyy niistä yhteisistä intresseistä ja arvopohjasta.

Suhtauduin hiukan skeptisesti eiliseen Ruohonjuuren tapahtumaan siksikin, että reipas enemmistö ilmoittautuneista oli naisia. Panikoin, että kääk, tuleeko sinne ollenkaan miehiä. Että onko eettinen kuluttaminen kuitenkin niin paljon enemmän naisten juttu, että siitä pakurikääpästä pitää jutella koko ilta toisen naisen kanssa?

Tulihan sinne miehiäkin oikein kivasti, mutta enemmistönä olivat silti naiset. Aloin sitten pohtimaan, että mikä olisi sellainen molempia sukupuolia kiinnostava asia, minkä ympärille voisi rakentaa sinkkuillan.

No, en äkkiseltään keksinyt mitään, mutta toisaalta, eikös teekkarit ja hoitsuopiskelijatkin ole järjestäneet iät ja ajat yhteisiä pikkujouluja? Voisiko samaa ajattelun soveltaa myös sinkkutapaamisiin?

Koska itse olen ihmisenä parhaimmillani tallilla hevoseni luona, aloin pyörittelemään ajatusta sinkkutapaamisesta liittyen hevosiin. No, talleillahan ei paljon miehiä pyöri (no, ravitalleilla ehkä), joten teekkari-hoitsuopiskelija –konseptia pitäisi soveltaa.

Eli, nyt pitäisi vaan keksiä joku harrastus, mikä vetoaa miehiin ja hoitaa miehet mestoille sieltä.

Ehkäpä mopot tai motokrossipyörät, mitänenyton. Meillä ois nimittäin jotain yhteistäkin. Nimittäin hiekkakuopat! Siellä samoilla maastoapajilla me lapsuuden ponityttöunelmaa elävät tätit hevosinemme ja setät aikuisena ostamansa motogrossipyöränsä kanssa olemmekin törmäilleet.

Sattuneista syistä kohtaamiset ovat kuitenkin olleet lyhyitä ja yhteisymmärryksessä olemme eronneet nopeasti. Aina kuitenkin ystävällisissä merkeissä.

Kirjoitettaessa soi The Carpenters: Sound of Silence