Jos tapa, jolla uusivuosi vietetään kuvastaa tulevaa vuotta, mun vuodestani tulee kerrassaan ihana. Vietin vuodenvaihteen pikkuinen poika sylissäni joka väänsi vuoden 2009 kunniaksi erittäin massiiviset paskat. Kummipoika, 4kk, siinä äkisti otsasuoni pullottaen terveiset maailman menosta, ymmärtäen oleellisen niin paljon paremmin kuin ympärillään olevat ilotulituksia ihmettelvät aikuiset olennot.
Paras uusivuosi varmaan ikinä, tuntui kuin olisi ollut perheen kanssa (siis sellaisen oikean perheen, jonka kanssa ei ole ahdistavaa olla). Saunottiin, juotiin pari kaljaa ja soitettiin ja laulettiin. Jostain syystä noita alle vuoden ikäisiä pikkuisia on minun elämääni tullut viime aikoina paljon. Lapset on vaan NIIN siistejä, ne kun eivät pelaile eivätkä kisaile.
Suhdekelojakin tuli pyöriteltyä eilen, teemana oli kysymys "miksi kieltää kumppaniltaan mitään?". Enpä kaipaa edellistä suhdettani, jos tätä pohditaan. En tiedä missä vaiheessa hommat vääristyivät niin että exän kanssa meistä tuli toistemme tuomareita ja lakien säätelijöitä. Ihmetyttää itseäänkin nyt miten sekaisin sitä oli, kytättiin ja kontrolloitiin toisen menemisiä ja tekemisiä. Luotto ei vaan toiminut, se toki oli minun syytäni. Ei ikinä enää sellaista, minä teen omassa elämässäni mitä haluan, ja jos jollain on jotain sitä vastaan, se on hänen murheensa. What U see is what you get, mua on turha yrittää muuttaa miksikään mitä en ole.
