Karma strikes back. Nyt on niin huono olla, että jokainen minuutti tuntuu aivan helvetin pitkältä ajalta. Tekisin mitä vain että saisin tämän tunteen pois, mutta kai se on vaan lusittava. En ole ollut mustasukkainen kertaakaan viimeisen puolen vuoden aikana, nyt tuntuu että hukun tähän tunteeseen. Kukaan ei ole tehnyt mitään väärää, minusta vain tuntuu että luottamukseni on petetty. Yhtäkkiä kaikki epävarmuus ja kipu tulee silmille hyökyaallon lailla.
Haluaisin jatkaa suhdetta jossa olen ollut onnellisempi kuin ikinä elämässäni, en kuitenkaan tiedä miten se on mahdollista jos jokainen toisen sana ja ele herättää epäilyn. Ja ne mielikuvat!! Ah, miten hirvittävän repiviä ja pahan mielen aiheuttavia ne ovatkaan! Tekisi mieli oksentaa (itseasiassa tein niin, ei helpottanut).
Ei auta edes se, että ymmärrän ylireagoivani pahasti ja että ymmärrän käyttäytyväni kuin kuusivuotias. En vain yksinkertaisesti mahda tälle tunteelle mitään! Pelkään valtavasti että se menee ohi vasta kuukausien päästä, sitten on jo liian myöhäistä, ainakin suhteen kannalta.
Näillä mennään, hengenveto kerrallaan.