Sain tietää että vanha ystävä oli tehnyt päätöksen jatkaa seuraavalle olemisen tasolle. Jos kerran uskon että jokaisella on oikeus se päätös tehdä, minkä ihmeen vuoksi se tuntuu näin pahalta?
"Minä kuolin mutta sinä elät
ja tuuli valittaa ja itkee
huojuttaa taloa ja metsää
Ei joka honkaa yksitellen
vaan koko männikköä ravistellen
Etäiseen horisonttiin saakka
Kuin peilityynen meren pinnalla
kiusaisi poukamassa purjeita
eikä se uhmaillakseen puhalla
Ei sokeasti raivon vallassa
ikävää täynnä on sen tarina
se etsii etsimistään sanoja
yötäsi varten kehtolaulua"
Nuku hyvin,rakas ystävä.