Sain tietää että vanha ystävä oli tehnyt päätöksen jatkaa seuraavalle olemisen tasolle. Jos kerran uskon että jokaisella on oikeus se päätös tehdä, minkä ihmeen vuoksi se tuntuu näin pahalta?
"Minä kuolin mutta sinä elät
ja tuuli valittaa ja itkee
huojuttaa taloa ja metsää
Ei joka honkaa yksitellen
vaan koko männikköä ravistellen
Etäiseen horisonttiin saakka
Kuin peilityynen meren pinnalla
kiusaisi poukamassa purjeita
eikä se uhmaillakseen puhalla
Ei sokeasti raivon vallassa
ikävää täynnä on sen tarina
se etsii etsimistään sanoja
yötäsi varten kehtolaulua"
Nuku hyvin,rakas ystävä.
5 kommenttia
Flash-Bang
5.2.2009 19:55
Osanottoni.
Vastaa kommenttiin
Juha
5.2.2009 20:45
Kiitos. Jokainenhan täältä ajallaan lähtee,se on totta, mutta että oman käden kautta... ei voi käsittää :(
Vastaa kommenttiin
Saunatontutar
6.2.2009 14:59
Olen pahoillani.
Totta kai jää ikävä. Totta kai tänne jääneet miettii, olisiko jotain voinut tehdä, ettei näin olisi käynyt. Totta kai sattuu tietää, ettei näe toista enää koskaan.
Mutta tosiaan. Jokainen päättää täällä omasta elämästään. Kaikki eivät jaksa, kaikki eivät halua. Lohduttaako se, ettei ystäväsi ainakaan joudu katumaan ratkaisuaan?
Vastaa kommenttiin
Juha
6.2.2009 15:25
Aivan varmasti on parempi olla hänellä, levoton mies aina oli,kovasti menossa. Kuten sanottu, viimein löysi rauhan.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:50
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin