Mitä ajattelin tänään.

Näin aamulla työmatkalla pulun, jonka jalkaan oli tarttunut purukumi. Purukumi oli kovettunut pulu paran jalan ympärille pakottaen sen jalan ikäänkuin koukkuun. Katsoessani tuota lintupolon linkutusta, ajattelin että pystyn melkein samaistumaan siihen.

Nautin uudesta vapaudestani ylettömästi, jopa putkiremontin mukanaan tuoma askeettisuus tuntuu hyvälle. Elämä on aivan toisenlaista nyt, kuin muutama viikko sitten. Omituisia kahvillakäyntiaikoja, tyyppejä joita ei ole nähnyt pitkään aikaan. Juopottelua aamuun asti ja energian vaihtoa hyvässä ja pahassa. Oman mausteensa tosiaan kaikkeen tuo se että joutuu pummailemaan pesumahdollisuuksia kavereilta ja sukulaisilta.

Kuitenkin jos sanoisin etten ole surullinen, valehtelisin. Teen luopumistyötä- en ainoastaan suhteesta vaan ihmisestä. On paljon raskaampaa luopua kokonaisesta olennosta, kuin vain vaihtaa entisen kumppanin titteli avovaimosta vaikkapa hyvänpäivän tutuksi. Tilanne on se ettei voi edes tekstiviestiä laittaa. Ihan kuin yhtäkkiä voisi kytkintä painamalla saada koko ihmisen katoamaan.

Loppuvuosi menee sitten näissä merkeissä, jalka purkan rampauttamana nilkuttaen eteenpäin. Onneksi siivet toimii.