Ikävä olla ilonpilaaja, mutta on pakko korjata eräs markkinoilla liikkuva huuli. Joku saattaa muuten ottaa vitsin todesta.
Energiakolmion uutinen tuulivoiman sähkön hintaa alentavasta vaikutuksesta ylitti kynnyksen, kun siihen tarttui eduskuntavaaliehdokas Satu Hassi. Uutisen mukaan tuulivoima maksaa veronmaksajilta saamansa tuet takaisin alentamalla sähkön hintaa. Energiakolmio tarkasteli alkuvuoden sähkömarkkinoita ja tulkitsee tietoja niin, että tuulisina päivinä tuulivoima alentaa sähkön markkinahintaa suomalaisilta kuluttajilta enemmän kuin sille maksetaan tukea.
Oli ihan kohtuullista, että uutisessa sentään mainittiin Energiakolmion “tulkitsevan” tietoja. Aika paljon tulkintaa tarvitaankin. Kyseessä on hieman orwellilainen silmänkääntötemppu ja se on syytä kääntää ihan rehelliselle kielelle.
Ensiksi: Näitä ”hyvätuulisia päiviä” on vuodessa vain ehkä 5 % ajasta.
Toisekseen: Tässä kuvaillaan tilannetta, jolloin “markkinahäirikkö” tuulivoima tunkee markkinoille, ja tuolloin syntyy ylitarjontaa, mikä alentaa sähkön senhetkistä markkinahintaa pörssissä.
On selvä, että jos lasketaan jotain hetkittäistä sähkönhintaa, voidaan päätyä esitettyyn tulokseen. Näitä laskelmia tuulivoimateollisuus teetti erilaisilla tutkimuslaitoksilla Euroopassa jo 10 vuotta sitten. Kun markkinoille lisätään tukien avulla uutta tuotantoa, se lisää tarjontaa, jolloin sähkön kysyntä- ja tarjontakäyrä kohtaavat alemmalla hintatasolla.
Tällä logiikalla valtion kannattaisi tukea kaikkea tuotantoa: ydinvoimaa, vesivoimaa, tuulivoimaa, biovoimaa jne. Tuettaisiin ja luotaisiin hillitön ylitarjonta markkinoille, jolloin sähkön tukkuhinta laskisi. Jokaista erikseen laskien päädytään täsmälleen samaan lopputulokseen.
Joka näin uskoo, on sitä mieltä, että suunnitelmatalous (valtio valitsee, kuinka paljon mitäkin tuotantomuotoa pitää järjestelmässä olla ja rakentaa siihen sopivat tuet ja hinnoittelut) on tehokkaampi kuin markkinatalous. Missään ei ole tästä kuitenkaan todistusaineistoa.
Todellisuudessa koko sähköjärjestelmä rakentuu kuitenkin koko sähkönkäyttöä varten. Jos jotain tuetaan, jotain muuta jää syntymättä tai joku muu poistuu markkinoilta. Tällaista järjestelmämuutosta ei voi Energiakolmion hetkittäiseen dataan perustuvalla menetelmällä laskea.
Tuulivoima on kokonaiskustannuksiltaan kalliimpaa kuin se tuotanto, jota sillä korvataan. Muuten ei kai tarvittaisi mitään tukia? Jos sähköjärjestelmä on yhteensä kalliimpi, ei lopputuloksena voi olla halvempi sähkö.
Otetaan esimerkki Saksasta. Tuulisena päivänä hiilivoimalaitokset jatkavat tuotantoaan ja myyvät naapurimaihin tappiolla ylituotannon, koska nämä tappiot ovat pienemmät kuin voimalaitoksen uudelleen käynnistämisen kustannukset sen jälkeen, kun markkinahäirikkö on poistunut ja hiilivoimalaitosten olisi jälleen huolehdittava kulutuskysyntää vastaavasta tuotannosta. Nämä syntyvät tappiot luonnollisesti nostavat hiilivoimalaitosten kustannuksia. Ne puolestaan peritään kuluttajilta.
Samalla nopeasti käynnistyvät mutta kallimpaa ja puhtaampaa energiaa tuottavat kaasuvoimalat ovat käyneet kannattamattomiksi, koska niitä ei tarvita enää lainkaan.
Mitään myönteistä vaikutusta tällä tapahtumalla ei ole kuluttajan sähkölaskuihin, jotka esim. Saksassa nousevat tukien vuoksi lähes kaksinkertaiseksi siihen verrattuna, ettei näitä tukia olisi.
Saksassa on tänä vuonna ollut jo 11 sellaista päivää, jolloin sekä tuuli- että aurinkovoiman tuotanto on ollut käytännössä nolla. Englannissa, joka ei käytännössä voi myydä ylituotantoa muualle, maksetaan tuulivoiman tuottajille siitä, että ne estävät myllyjen käynnin, jos tuulivoimaa olisi tarjolla enemmän kuin verkko vetää.
Ilmaisia lounaita ei nyt vain ole olemassa.
