Olen elämäni aikana törmännyt lukuisiin näkymättömiin muureihin, joiden rakentamiseen olen itse aktiivisesti ja intohimoisesti osallistunut.
Muureja syntyy helposti ihmisten ja asioiden väliin. En tiedä, mistä rakennusaineet löytyvät, mutta hyvin toimivia ratkaisuja olen onnistunut luomaan. Puhumatta paras.
Muurien taakse voi kätkeytyä, ei ole tarvetta puhua tai lähetellä viestejä. Älykännykätkään eivät tuota itse omaehtoisia sisältöjä.
Lukuisat suomalaisyritykset ovat taitavia muurinrakentajia. Hekin haluavat suojautua ulkopuolisilta vaikutteilta; tuotteista ja palveluista ei puhuta, ei pukahdeta. Tätä puolta ostajat eivät tahdo tajuta, vaikka kuinka visusti vaikenemme.
Miksi emme uskalla keskustella asiakkaiden, kumppaneiden, rahoittajien, tuotteiden käyttäjien kanssa?
Mikä vitsi on vaikenemisessa? Onko vientimme heikkouden syytä tää, ettei porukoilta aukea jutunjuuri, vaiko se, että syksy tulee, on pimeää, ja ulkona on kolea sää?
Sano sää!