ELÄMÄNVOIMA JA SISÄISEN RYTMIN LÖYTÄMINEN

Mitä merkitsee ihmisen elämänvoiman kannalta millaiseen toimintaympäristöön hän hakeutuu tai joutuu?

Mitä merkitsee olla sopusoinnussa oman sisäisen rytminsä kanssa?

Tapasin kerran illanistujaisissa miespuolisen oopperalaulajan, joka sosiaalisilla taidoillaan viihdytti koko seuruetta. Tuli puhe käsien tulkinnasta ja katsoin hänenkin kättään. Mainitsin, että vaikka hän osaa käyttäytyä todella kaunopuheisesti, se ei ole ihan hänen luonteensa mukaista. Hän katsoi minua hämmästyneenä, veti minut sivuun muusta väestä ja voihkaisi sitten: "Niin, se on totta, minut on vain kasvatettu tähän käytökseen! Aika usein kaiken keskustelemisen sijasta tekisi mieli käskeä toisen painua hiiteen!"

Vastoin kaikkia oletuksia hienoista puitteista huolimatta mies ei voinut hyvin siinä ympäristössä, varmaankin viihtyi lavalla, mutta ei sosiaalisissa ympyröissä, joita tuli samaan kauppaan. Oivallus oli aika voimakas, kun ulkopuolelta jonkun ääneen lausumana vahvistui hänen varmaan itsensä vähättelemä tuntemus. Mies alkoi suunnitella kaiken mahdollisen vapaan viettämistä maalla, jossa hän viihtyi eläinten parissa, saadakseen kerättyä voimia.

Ulkoapäin annettujen ohjeiden mukaan eläminen on hyödyllistä vain määrättyyn pisteeseen. Kyky rytmittää ajankäyttöä niin että saa kaikki välttämättömät toimensa suoritettua lasketaan elämänhallinnan taitoihin. Lapsuudessa tämän harjoitteluun käytetään runsaasti aikaa ja ihan syystä. Aikuisuudessa ihminen voi olla oppinut suorittamaan oikeita, hyödyllisiä, terveellisiä ja tärkeitä asioita, riittävästi ja pätevästi.

Mutta ihmisyyteen kuuluu myös, että on oivallettava oma ainutlaatuisuutensa, saatava kiinni oman persoonansa monipuolisista piirteistä. Vain niitä huomioiden ihmisen psyykkinen ja fyysinen kokonaisuus toimii niin, että eri puolet voivat vahvistaa toisiaan. Tähän pitäisi pyrkiä ainakin ajoittain, esim. hakeutumalla tätä tukevaan ympäristöön. Sellaista mittaria, jolla tätä resonanssia mitataan, ei löydy tieteen tekijöiltä. Se on jotain, josta ihminen voi saada kiinni hetkinä, jolloin tuntuu hyvältä, rennolta, oikealta - jopa riemastuttavalta. Ne hetket voivat ilmestyä odottamatta, joskus ihanan hälisevässä ihmisjoukossa, hyvän makupalan äärellä, joskus istahtaessa kuulemaan puiden havinaa syyskesän auringossa - miten kullakin. Nämä hetket kannattaa huomioida ja painaa mieleen: "Siinä tuokiossa voin hyvin", jotta niitä voi toistaa tai edes mielessään palata.

Toinen esimerkki aiheesta

Kävin keskustelua Päivin kanssa, jonka kädestä oli näkynyt paljon luovaa, eläytyvää mielikuvitusta. Hän alkoi kertoa, että ei vieläkään ollut saanut kiinni tavasta, jolla toteuttaa luovan kirjoittamisen tarvettaan. Laatikolliseen vanhoja tekstejä hän ei halunnut koskea - ne edustívat menneisyyttä. Esittelin luovan kirjoittamisen mallia, jossa luodaan turvallinen mielikuvaympäristö ja kuvaillaan kuviteltua tai todellista näkymää, vain hetken kestävää; hyvä, helppo tapa aloittaa kirjoittaminen, joka antaa silti piilotajunnalle tilaa osallistua prosessiin.
Päivi makusteli asiaa mielessään, kertoi sitten, että kuvaisi mieluummin tilanteen kulkua kuin vain yhtä hetkeä.

Jäimme keskustelemaan vanhasta kirjallisuudesta, miten aiempien vuosisatojen kertomuksissa kuvattiin paljon tutkimusmatkailua ja mereen liittyvää romantiikkaa, esim. Herman Melvillen Valkoisessa Valaassa. Päivi lausahti, että hänessä asuu pieni tutkimusmatkailija, joka nauttii löyttäessään vaikka uuden polun metsästä. Päivin ajatus jatkui oivallukseen "Minä luon parhaiten tarinaa vuorovaikutuksessa, joka on turvallinen ja ruokkii tarinointia." Mielikuvamme siirtyi heti leirinuotion ääreen, jossa tulen hehkussa tummenevassa illassa silmät ymmyrkäisinä kuullaan tarinan kertojaa - tuhatvuotinen asetelma. Päivi päätti tallentaa tarinoitaan tätä mallia soveltaen.

Päivin löytö on hyvä esimerkki, jonka pohjalta voi miettiä, mitkä ovat ne omien ominaisuuksien vivahteet, joilla ihminen parhaiten ilmaisee tai toteuttaa itseään erilaisilla elämänalueilla. Mikä soveltuu itselle parhaiten antaa tunteen, että on "omassa elementissään". Näin luonnollisesti syntyy fiiliksiä ja elämänvoimaa, joka uusintaa itseään.

Henriette Sola
aristoteleläinen kädestäkatsoja

Kädestäkatsojan Ystäväpiirin ytimestä löytyvät itse Henriette, kakkumestari, catering-yrittäjä Tiia, joka loihtii parhaat tarjoilut kaikkiin mahdollisiin pippaloihin sekä trubaduuri Kari, jonka musisointi ulottuu root-musasta jazz-standardeihin.

Käsien tulkitsija tilattavissa erilaisiin tilaisuuksiin: ystävien kokoontumisiin, virkistys- ja TYHY-päiviin, yrityksen tai yksityisiin juhliin, polttareihin ja sinkkutapahtumiin. Räätälöimme sisällön, myös muusikoilla lisättynä.

Yhteystiedot ilmoitetaan piakkoin.

Henriette Solan humoristisesta romaanista "Italialainen nimipäiväkalenteri": päähenkilö Sarah lähtee kädestäkatsojaksi Italiaan, löytääkin itsensä ja mitä muuta siinä ohessa...