Oma keho on ollut minulle aina jollain tapaa riittämätön. Olen koko ikäni nähnyt itseni epätäydellisenä, mikä näin ääneen sanottuna tuntuu hassulta, sillä olen kuitenkin jollain tapaa samaan aikaan uskonut omaavani hyvän itsetunnon. Liian pienet rinnat, liian suuri nenä, ne muutamat ylimääräiset sentit lantiolla, näppy otsassa, toinen poskessa. Lista on loputon. Kasvoin nuoreksi naiseksi näkemättä omaa kauneuttani. Vähättelin itseäni ja vaikka muut sanoivat minua kauniiksi, en uskonut heitä, sillä en arvostanut itseäni. Kuitenkin pikkuhiljaa olen alkanut hyväksymään itseni tällaisena kuin olen, vaikka vielä edelleenkin tulee hetkiä, jolloin tekisi mieli kömpiä peiton alle ja paeta muuta maailmaa. Maailmassa tulee aina olemaan kauniimpia ihmisiä ja toisiin vertaaminen ei vain yksinkertaisesti johda yhtään mihinkään. Kukaan ei ole täydellinen, mutta voi silti olla riittävä. Minä olen minä ja tällainen minä olen. Olen ainutlaatuinen kaikkine vikoineni, eikä täältä löydy yhtään samanlaista tyyppiä kuin minä. Jooga ja puhdas ravinto on auttanut minua oppimaan rakastamaan ja hyväksymään kehoni. Niiden avulla opin koko ajan paremmin ymmärtämään itseäni. Joogamatolla ollessani kunnioitan ja kuuntelen kehoani ja olen selvillä mieleni rauhattomuudesta. Mitä pidempään olen joogannut, sitä tietoisemmaksi tulen omasta kehostani. Olo on voimakas, terve ja onnellinen. Kroppa siis ikäänkuin viisastuu itsestään ja mieli löytää rauhan ja läsnäolon.
Itsetunto ja oma minäkuva on osa terveyttä. Se miten suhtaudumme omaan itseemme vaikuttaa suuresti elämäämme sekä siihen kuka me olemme. Katselen usein kadulla kulkiessani ihmisiä, miettien tietävätkö he kuinka kauniita he ovatkaan. Arvostavatkohan he omaa kauneuttaan. En ole ollut täysin yksin kuvitelmieni kanssa, sillä ystäväpiiristäni löytyy useita mielestäni superkauniita ihmisiä, jotka eivät näe omaa kauneuttaan tai eivät vain osaa arvostaa sitä. Persoonallisuus ja ehkä hieman poikkeava erilaisuus tekevät mielestäni ihmisistä kauniita ja kiinnostavia. Kauneus kumpuaa sisältä päin. Samanlainen kauneus meidän jokaisen tulisi löytää itsestämme. Onneksi meistä löytyy niitäkin, joiden itsetunto ja minäkuva on täysin kunnossa, eli ollaan tyytyväisiä siihen mitä ollaan. Uskon, että kaikki meistä kuitenkin kokevat toisinaan sellaisia päiviä, jolloin itsetuntomme horjuu. Joillain se on satunnaista, joillain ihan arkipäivää. Länsimainen kauneusihanne luo meille jatkuvia ulkonäköpaineita. Media asettaa ihannekuvia, jotka iskostuvat päähämme. On surullista jos oma kehonkuva vääristyy liiallisuuksiin ja itsetunto rapisee nilkkoihin. Missä on se hyvä, kaunis ja ainutlaatuinen ihminen, jonka me kaikki muut näemme?
Kauneus voidaan määritellä niin monella tavalla. Esteettinen kauneus on vain pieni osa kauneuden määritelmää. Meissä jokaisessa on kauneutta ja löydämme kauneutta lähes joka hetki ympäriltämme, kunhan vain osaamme katsoa oikealla tavalla. Kaunista on kaikki mikä on hyvää ja oikein. On tärkeää, että jokainen meistä voi kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu, riippumatta omista ulkoisista piirteistään. Tie itsensä hyväksymiseen saattaa olla pitkä, mutta palkitseva prosessi. Ei pidä olla itselle liian ankara ja tuhlata energiaa etsimällä epäkohtia itsestä, vaan hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Kun rakastat ja kohtelet itseäsi hyvin, on helpompi olla myös muille hyvä ja enemmän läsnä. Jatkuva itsearvostelu ei kehitä meitä yhtään parempaan suuntaan ihmisinä. Päinvastoin tunnemme itsemme epävarmoiksi ja kohdistamme turhautumisemme usein läheisiimme. Välitä siis itsestäsi ja ole itsellesi lempeä. Kun ymmärrämme, että kukaan meistä ei ole täydellinen, voimme vihdoin tuntea olomme turvalliseksi, hyväksytyksi ja olevamme enemmän elossa.
Me olemme oman elämämme tärkeimpiä luomuksia. On tärkeää tiedostaa, että niin kauan kun hyväksymme itsemme, kehomme ja mielemme, olemme täysin riittäviä. Anna siis periksi ja näe oma kauneutesi. Hyväksy itsesi sydän avoinna. Rakasta ja ole kiitollinen kehostasi, kauneudestasi ja kaikista tuntemuksistasi. Sillä sinä olet kaunis- Kauniimpi kuin uskotkaan.
Your body is a temple, but only if you treat it as one. ~Astrid Alauda
