Hyvän mielenhommia

Mahassa myllertää, en tiedä onko se eilinen valmistujaisillallisen vehnäpohjapullataikina tuplajuustomässypitsa vai kotiinpaluu, tai ehkä molempien kombo. Olo on hermostunut ja odottava. Istun lentokoneessa luoden viimeisen vilauksen Managuan, Nicaraguan pääkaupungin ylle. Takana on kuukausi Satu Tuomelan ja Ramesh Tarun Narinen Authentic Flow Tribe- Authentic you joogaopettajan 200h koulutusta Puerto Sandinon kylässä, enkä voisi olla kiitollisempi kokemastani. Tunnen mun joka solulla, että jokin on muuttunut. Uusi aika on alkanut elämässäni. Osa minusta jäi Puerto Sandinon aaltoihin, huuhtoutui rantahiekan mukana ja kotiin vien jotain, mitä ei tänne tullessa ollut.

On uskallettava päästää irti kaikesta sellaisesta, mikä ei enää palvele meitä, annettava uuden virrata tilalle. Elämäntilanteet vaativat toisinaan uudelleen syntymistä. Samoin kuin käärme luo uuden nahkansa, me tarvitsemme ajoittain puhdistautumista. Uusia alkuja. Puhdistautuminen ei tarkoita ainoastaan kehon puhdistautumista, myös mielen puhdistuminen on aivan yhtä tärkeää. Keho ja mieli kulkevat käsi kädessä ja jos mieli on myrkytetty, virtaa sama myrkyllinen energia myös kehoon. On annettava anteeksi ja päästettävä irti. Päästettävä irti kaikesta sellaisesta, mikä pidättelee meitä saavuttamasta rakkautta täydellä teholla. Ennen kaikkea rakkautta itseämme kohtaan. Meidän on osattava olla hyviä itsellemme, sillä vasta kun me sen oivallamme voimme olla hyviä myös toisille.

Olin tavannut kuukauden aikana uusia superrohkeita ihmisiä, kauniita sieluja ja oppinut joka ikiseltä niin paljon, että voisin väittää tulevani kotiin askeleen lähempänä sitä ihmistä, kuka haluan olla. Rauhallisuus ja tyyneys valtaa mun mielen. Ei ole enää kiire minnekkään. Taksimatkalla kentälle huomasin katsovani maailmaa jotenkin eri tavoin kuin aiemmin. Pysähtyneemmin ja tarkemmin. Ikäänkuin muhun itseeni olisi tullut jokin selkeys. Ehkä näinkin itseni nyt selkeämmin. Minä, joka en oikein ole tiennyt kuka olen ja mitä tältä elämältä haluan. Olin niin kauan juossut pimeässä metsässä etsien ulospääsyä. Hetkittäin aina jostain tulvi valoa sinne pimeään metsään ja minä kiirehdin sitä valoa kohti, kuitenkin kadottaen sen alkulähteen ja tunsin taas olevani hukassa.

Enää en ollut hukassa. On tunnistettava ensin itsensä ja kuunneltava omaa sisäistä ääntä, ennen kun voi lähteä omien unelmien perään. On tiedostettava omat halut ja tarpeet, jotta voi olla kokonainen. Voi olla pelottavaa riisua itsensä alasti ja näyttäytyä juuri sellaisena kun on. Meitä saattaa pelottaa se mitä muut meistä ajattelee, kun riisumme maskit ja näytämme todellisen minämme. Näytämme haurautemme ja sen herkkyden meissä. Me mietimme miten muu maailma näkee meidät, mitä muut ajattelevat meistä, mutta kuinka paljon me annamme ulkoisten asioiden ja ihmisten vaikuttaa meihin? Kuinka paljon sillä on loppujen lopuksi merkitystä? Mitä, jos emme olekkaan niin vahvoja kuin meidän on luultu olevan. Mitä jos epäonnistumme. Niin, mitä sitten?

Uskallus epäonnistua on sitä suurinta vahvuutta. Uskallus epäonnistua ja nauraa itselle. Elämän ei tarvitse olla aina niin vakavaa. Älä ole liian ankara itsellesi. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Edelleen eniten joudun työstämään lempeyttä itseäni kohtaan. Vaadin itseltäni toisinaan niin paljon, että unohdan hengittää ja kun unohdan hengittää, unohdan samalla elää.

Olen kiitollinen, että mulla oli rohkeus kuunnella sydäntäni ja luottaa intuitiooni. Niin moni asia oli löytänyt nyt merkityksen. Olin matkannut tänne syventämään omaa harjoitustani ja tietouttani joogasta, mutta matkan varrella huomasinkin tämän olevan ennen kaikkea matka muhun itseeni. Nyt tunsin itseni lähes kokonaiseksi ja se tuntui hyvältä. En tarvinut enää ketään toista pyyhkimään pölyjä nurkista, siivoamaan sieltä mun mörköjä, olin ymmärtänyt, että se mun oli tehtävä ihan ite. Ja tämän se vaati. Kuukausi lähes eristyksissä muusta maailmasta, tunteja tunteja tunteja joogaa, meditaatioita, pranayama hengitysharjoituksia, iloa, surua, itkua ja naurua. Kun kelaan pikakelauksella kuukautta mun päässäni niin hymyilen.

Jokainen hengitys minkä me hengitämme on matka meihin itseemme.

Namaste Nicaragua.

Sulje silmät. Hengitä. Kaikki on hyvin.

Kuvat: Pete Longworth

Olen intopipona, sillä kirjoitan tässä nyt elämäni ensimmäistä blogitekstiä.

Kaikki alkoi siitä kun kävin muutama vuosi sitten Jenni Kauppilan rakkauskurssin, jonka kautta huomasin kaipaavani elämääni enemmän sisältöä, hyvää oloa ja onnellisuutta. Havahduin, että olin jolkotellut menemään jo vuosia eräänlaisessa unenomaisessa usvassa ja ettei kokonaisvaltainen hyvinvointi ja oman kehon kuuntelu ollut toteutunut vielä omassa elämässäni. Pikku hiljaa palaset alkoivat kuitenkin lokasahdella kohdilleen. Niinpä aloitin matkan, jolla olen vieläkin, matkan, jonka päämääränä on tutustua itseeni paremmin. Haluan oppia kuuntelemaan omaa kehoani sekä sisäistä ääntäni, olemaan enemmän läsnä sekä itselleni että muille. Haluan levittää hyvää mieltä, haluan innostaa ja inspiroida. Elämä on tässä ja nyt ja se on ainutkertainen ja liian hieno hukattavaksi. Blogini periaate on, että kirjoitan silloin kun hyvältä tuntuu, sillä uskon siihen, että mikään ei synny pakottamalla, ei elämä eikä onnellisuus.

Tulen varmasti jakamaan blogissani paljon reseptejä, joita olen keräillyt muista blogeista sekä säveltänyt osaa niistä itselle sopivaksi. Syön pääasiassa elävää ravintoa, mutta en ole täysin absolutisti ravintoasioiden suhteen. Minulle tärkeää on puhdas ravinto ja sen sisältämät ravintoaineet, sekä ruoan tuoma ilo, hauskuus ja hyvä olo. Olen pikku hiljaa viimeisen vuoden aikana jättänyt pois sokerin ja puhdistetut viljat sekä tehotuotetun ja prosessoidun ruoan ja on suorastaan käsittämätöntä miten ruokavalioni muutos on vaikuttanut yleisvireeseeni. Mieli on kirkkaampi ja jaksan paljon paremmin. On huikeaa huomata miten se, mitä pistämme suuhumme on suoraan yhteydessä mielialaamme ja siihen miten me voimme. Pakko kiittää tässä vielä edellä mainitsemaani Jenniä sekä Katjaa, jonka avustuksella tutustuin raakaruoan ihmeelliseen maailmaan muutama vuosi takaperin. Suosittelen myös lämpimästi tutustumaan Tulijoogaan ja sen 21 päivän intensiivivalmennukseen, peukutan jokaiselle, joka haluaa löytää oman sisäisen voimansa ja rohkeuden. Ainakin minulle kurssi antoi voimaa muuttaa itseäni parempaan suuntaan ja olla rohkeasti juuri se ihminen, jollainen haluan olla. Oma elämäni on muuttunut kertaheitolla viimeisen vuoden aikana. Minusta on tullut aidosti minä itse ja näin ollen myös onnellisempi, elinvoimaisempi ja seesteisempi. Olen oppinut arvostamaan asioita eri tavoin kuin aiemmin ja näkemään elämän ja itseni eri valossa.

Elämän tärkeät hetket ovat pieniä arjen hetkiä. Arjen täyttäminen sellaisilla asioilla, mitkä kokee itselle tärkeiksi lisää omaa iloa ja onnellisuutta ja sitä kautta hyvinvointiamme. Herääminen aamuaurinkoon, iltapäivätee ihanan ystävän kanssa, rannalla tepastelu varpaat hiekassa upotettuina, tuulen tuoma tuoksu mereltä päin, suudelma syyssateessa. Sellaisia hetkiä varten minä elän. Ja niitä hetkiä on koko ajan ympärillämme, meidän on osattava vain avata silmämme ja katsoa. Mikään hetki ei välttämättä ole täydellinen, mutta jokainen hetki on tärkeä ja jokaisella hetkellä on oma tarkoitus ja tarinansa kerrottavanaan meille. Mene. Elä. Koe ja nauti. Vaella vailla päämäärää. Ole rohkea ja ota riskejä. Asetu mukavuusalueesi toiselle puolelle ja huomaat mitä kaikkea uutta ja ennenkokematonta voit aistia.

Onnellisuutta on turha hakea kenestäkään toisesta ihmisestä, tavarapaljoudesta, jostakin toisesta paikasta tai hetkestä. Onnellisuus on päätös mihin me jokainen voimme vaikuttaa omilla ajatuksillamme. Se on mielentila ja suoraan yhteydessä siihen minkälaisia keloja kukin pyörittelee oman päänsä sisällä.Tietenkin jokin aineellinen esine tai asia voi hetkellisesti piristää mieltä ja luoda eräänlaisen onnentunteen. Myös rakastuminen nostaa onnellisuuskäyrämme tappiin asti mutta loppupeleissä kaikki on kuitenkin täysin kiinni meistä itsestämme, siitä millaisen elämän me haluamme rakentaa ympärillemme. Onnellisuus ei tarkoita sitä, että olisimme koko ajan hymy korvissa. Me tunnemme toisinaan kielteisiä ajatuksia ja koemme itsellemme ei niin kivoja asioita, mutta silti me voimme olla onnellisia. Onni on juuri niitä pikkuruisia arjen hetkiä.

Vaikka pyrin elämään tässä hetkessä, niin mielestäni meillä jokaisella pitää olla tilaa myös unelmille. Unelmat ja niiden toteuttaminen tekee elämän mielenkiintoiseksi. Pyrin unelmoimaan tasaisin väliajoin, varsinkin silloin kun onnellisuuden tunne meinaa livetä karkuteille ja suupielet kääntyä alaspäin. Pistän silmät kiinni ja hymyilen. Ajattelen asioita jotka saa minut hyvälle mielelle, ihmisiä jotka ovat minulle rakkaita. Ajattelen tuoksuja, ääniä, värejä ja tuntemuksia. Kaikkea sellaista mistä tulee hyvä mieli. Kannustan kokeilemaan, sillä yleensä se toimii. Olkoon unelmamme pieniä tai suuria, ne ohjaavat meitä tekemään onnellisuuden kannalta merkittäviä tulevaisuudenvalintoja. Unelmoi ja usko unelmiisi. Avaa silmäsi kaikelle sille, mitä meidän ympärillämme on ja nauti niistä ihan pikkuruisista asioista, joita joka päivä kohtaat. Myös sellaisista joita et ehkä aiemmin ole edes huomannut olevan. Avaa uusia ovia. Uskaltaudu astua sisään. Rakenna sinä oma tarinasi ja toteuta unelmasi. Sitä varten meidät on tänne tehty.

Keep on dreaming BIG.