Muutoksen ja epävarmuuden hetket ovat erinomaista itsetutkiskelun aikaa. Silloin kun olemme herkimmillään havannoimme paremmin, mihin oma huomiomme kiinnittyy. Uuden elämäntilanteen myötä tulee lähes aina aika luopua jostakin vanhasta. Positiivinen ja haluttu muutoskin vaatii aina luopumista, halusimme sitä tai emme. Kun jonkun asian käsittelee mielessään ja saattaa sen päätökseen, niin siitä seuraa usein seesteinen olo.
Elämme tällä hetkellä hyvinkin hektisessä maailmassa. Meillä kaikilla on jatkuva kiire ja aikaa itselle ei juurikaan löydy. Sri Nisargadatta Maharaj, intialainen henkinen opettaja, sanoi kerran, että meillä eurooppalaisilla on kengässä kivi, kun me juoksentelemme niin hurjaa vauhtia eteenpäin unohtaen kaiken kauniin ympärillämme. Välillä on hyvä koputella kivi pois kengästä ja pysähtyä kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään. Käännä itsesi pois autopilotilta ja katso maailmaa eri tavalla. Mihin minä käytän aikaani ja mikä minusta tuntuu hyvältä, teenkö tätä itseni takia vai jonkun muun. Voi olla vaikea tunnistaa omat intressit muiden intresseistä, eli johtuuko toimintani minusta itsestäni, vai jostakin muusta tekijästä, mutta niiden tunnistaminen on supertärkeää. Oma hyvinvointi ja jokaisen yksilön hyvinvointi ovat tämän päivän kattavia teemoja ja hyvinvointiteema on aiheena loputon. Ihmiset ovat erilaisia ja jokaiselle ovat eri asiat merkityksellisiä. Oman hyvinvoinnin edistämisessä on kuitenkin itsensä kuuntelu kaikista tärkeintä, sillä me olemme itse oman elämämme merkityksellisimpiä luomuksia ja tämä luomus ei ihan heti valmistukkaan, vaan sillä on jatkuva luomis -ja kasvamisprosessi meneillään. Se vasta tekeekin tästä elämästä niin mielettömän ja täysillä elämisen arvoisen. Muista nauttia elämästäsi joka ikinen päivä.
Rakas ystäväni otti viime talvena irtioton arjesta ja muutti perheensä kanssa Meksikoon pieneen surffikylään ylläpitämään idyllistä Aurinko bungalowia. Slow life, hitaampi elämänrytmi, yksinkertaisempi elämä. Timo Kopomaa on nimennyt tämän ilmiön suomalaisittain ”leppoistamiseksi”. Kopomaa on raapustellut aiheesta läjän matskua, joka on painettu kansiin ”Leppoistamisen tekniikat”. Opasta en ole lukenut, mutta päätin itse lähteä kokeilemaan miltä tuntuu elää leppoistellen ja hidastaa hieman.
Maisemanvaihdos on aina inspiroivaa ja aisteja avartavaa. Jotenkin tällä kertaa koen tämän vielä aiempaa voimakkaampana. Huomaan aistien herkistyvän kaikelle ympärillä olevalle. Kuuntelen ääniä korvat höröllään ja nuuskuttelen tuoksuja. Kiinnitän enemmän huomiota siihen mitä ympärillämme tapahtuu. Kaikki näyttää niin kauniilta, talot joiden pinnasta on jo maalit rapisseet, ihmisten nauravaiset kasvot. Herääminen lintujen viserrykseen ja iltapäiväunelmointi riippumatossa, lempeän tuulen koskettaessa. Auringonlaskuissa on jotain maagista. Tänään näin luultavasti yhden kauneimmista auringonlaskuista maan päällä. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Ei ole kiire minnekkään. Olen kadottanut täydellisesti ajantajun. Elän tässä hetkessä ja olen läsnä. Huomaan hymyileväni itsekseni. Olo on muikea. Leppoisuus on laadukasta ja se antaa aikaa nauttia. Leppoisaa ei tarvitse paljon. Kaikkea ei tarvitse nähdä, kokea ja omistaa. On vain tämä hetki tässä ja nyt.
Kirjoitettaessa soi Sinking sun (acoustic version), Mt Warning
