Hyvät ja huonot uutiset.

Kiirettä on pitänyt viime päivinä, mutta samalla on tapahtunut paljon hyviä asioita. Paras uutinen on, että löysimme alivuokralaisen asuntoomme. Eli meidän ei tarvinnut viikko sitten irtisanoa tätä, eikä meillä ole suuria muuttopuuhia edessä. Huh. Toki me pakkaamme osan tavaroistamme häkkikellariimme, jotta alivuokralaisemme on mukavampi asettua taloksi. Ihan mahtavaa, että asunto-asiamme järjestyi näin hyvin. Olen hyvin onnellinen ja kiitollinen.

Toinen hyvä uutinen on, että meidän A-hepatiitti rokotteen resepti on vielä voimassa. Eli ei tarvitse muuta kuin hakea kyseinen rokote apteekista ja ottaa vuoronumero terveysasemalla, niin hoitaja pistää piikin käsivarteen. Simppeliä.

Kolmas hyvä uutinen on, että minulla ei ole enää kuin kolme viikkoa töitä ja viimeinen työvuoroni päättyy uutena vuotena klo 18.00. Riskinä oli, että työvuoroni päättyisi 00.15. Se olisi masentavaa uutena vuotena. Mutta nyt ehdin oikein hyvin mukaan uuden vuoden rientoihin ja nauttimaan vapaudestani. Ou jee.

Mutta jos jotain hyvää niin jotain pahaakin. Vaikka kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, minulla on silti aikamoinen stressi kaikesta. Stressaan helposti asioista muutenkin ja nyt minulla on kaikki stressit samaan aikaan: Muuttostressi, joulustressi, työstressi, matkastressi ja rahastressi. Minua miltei kauhistuttaa, kuinka paljon loppujen lopuksi joudumme pakkaamaan tavaraa laatikoihin ja sullomaan laatikot häkkikellariin. Tilaa ei nimittäin ole loputtomasti. Pitää myös pakata vaatteita mukaan Kambodzaan, eli kesävaatteet ei saa vahingossa mennä kellariin. Tämän pakkaamisprojektin voisi pikku hiljaa aloittaa, niin voi sentään rauhassa pakata. Voisi aloittaa vaikka huomenna.

Joulustressi kuuluu minun jouluuni. Missä joulua vietetään, keiden kanssa vietetään, millä budjetilla vietetään...On yllättävän haastavaa, kun elää parisuhteessa ja koittaa jouluaatto. Pitäisi olla molempien perheiden luona samaan aikaan ja koska tämä ei ole mahdollista, aina joku loukkaantuu. Edes vähän. Toisaalta kun juoksee kummankin perheen luokse samana päivänä, jouluaatosta tulee väkisinkin suorittamista. Miksi se jouluaatto on niin tärkeä? Onhan siinä vielä joulupäivä ja tapaninpäivä. Mutta niillä päivillä ei tunnu olevan merkistystä. ”Jouluaattona on tultava käymään”. Tämä on motto kummassakin perheessä. No, kaipa tuosta joulusta taas selvitään..

Työstressi ja rahastressi. Eihän minulla stressaava työ ole, mutta toivoisin saavani mahdollisiman paljon työtunteja, jotta palkkani kasvaisi. Toivottavasti saan kasattua rahaa tarpeeksi matkalle...Matkastressiä minulla ei oikeastaan varsin ole, kunhan vain saa hoidettua kaikki asiat ennen kuin lentokone nousee. Onneksi menen tänään kaksi tuntia aikaisemmin töihin, sekin on rahassa melkein 24€. Jes!