Tulevaisuuden pähkäilyä.

Lauantai 21.11.2015. Kaikki lähestyy. Joulu, uusivuosi, työsuhteen päättyminen, lähtömme Kambodzaan ja ennen kaikkea marraskuun loppu. Meillä on poikaystäväni kanssa vähän reilu viikko aikaa löytää vuokra-yksiöömme alivuokralainen tai joudumme irtisanomaan asuntomme. Yritän henkisesti valmistautua yksiömme luopumiseen. Rakastan tätä asuntoa, täällä on monta hyvää hetkeä vietetty. Toisaalta uskon meidän löytävän Suomeen palattuamme jonkun ihanan isomman asunnon, josta teemme meille kodin. Enemmän kaappitilaa olisi kieltämättä tervetullutta. Mutta jos löydämme tähän alivuokralaisen, ei tarvitsisi vielä sanoa heippa kodillemme. Saa nähdä kuinka käy, en viitsi stressata. Olen jättänyt tämän asian kohtalon käsiin.

Työsuhteeni päättyy reilun kuukauden kuluttua ja jos olemme siinä vaiheessa irtisanonneet asuntomme, tunnen itseni hiukan elokuvan päänäyttelijättäreksi. Nuori nainen, joka lopettaa työnsä, luopuu kodista ja karkaa elämänsä rakkauden kanssa Kambodzaan. Kambodzaan, missä aurinko ja seikkailut odottavat. Olen kiitollinen, että elämäni on totta. Minua ei huoleta lainkaan paluumme takaisin sen faktan kanssa, että olen työtön, koditon ja rahaton. Olenko tyhmä vai välinpitämätön? Ehkä jopa molempia, mutta takuuvarmasti myös ruskettunut ja henkisesti rikkaampi ihminen. Koska asioilla on tapana loksahtaa paikalleen, uskon etten jää loppuelämäkseni työttömäksi. Uskon myös meidän löytävän jostain asunnon. Ehkä yritän saada lisäksi opiskelupaikan. Kevät tuo varmasti kaikkea tullessaan.

Mitä teen sen miltei kolme kuukautta Kambodzassa? Koska en mene siellä töihin, minulla ei ole muuta kuin aikaa aurinkoisessa Phnom Penhissä. Tämä aika kannattaa siis käyttää hyväksi. Kuten olen joskus aiemmassa blogikirjoituksessani kertonut haaveilevani kirjailijan/kirjoittajan urasta, työstänpä siis tätä haavettani eteenpäin. Olen jo vilkuillut netistä ,mitä verkkokursseja silloin on käynnissä, sekä mihin kirjoituskilpailuihin voi osallistua. Joihinkin medioihin voi myös lähettää omia kolumnejaan ja toki pidän aktiivisesti blogiani yllä. En tietenkään tiedä johtaako nämä pikku projektini mihinkään, mutta haittaa siitä ei voi olla. Kirjoita, elä, lue. Tällä mennään.

Toinen mitä työstän reissullani, on englanninkieleni. Kaivan kansainvälisen papupatani esiin ja puhun mahdollisimman paljon englantia. Tavoitteenani on, että kun koneemme laskeuttuu Helsinki-Vantaalle, puhun parempaa englantia kuin nyt. Mahtavaa!

Toki meinaan myös urheilla, ottaa aurinkoa, syödä hyvin, juoda, mennä ehkä jollekin kokkauskursille, vähän shoppailla ja juosta torakoita pakoon. Olen niin innoissani reissustamme!