Sulkakynä

Kello on 14.25 Phnom Penhissä ja istun St.172:lla ravintolan terassilla. Ravintolan nimi on Angor Mithona, joka toimii myös guesthousina. Olen nauttinut tässä aamiaiseksi hedelmä-mysli-jugurttikipon poikaystäväni kanssa (tiedän, nukumme myöhään) ja nyt odottelen meidän yhteistä kaveria seurakseni. Poikaystäväni lähti pelaamaan sulkapalloa. Minun ja kaverini suunnitelmissa on lähteä kauppakeskus Aeon Malliin shoppailemaan. Tai minä lähden vain seuraksi, yritän vähän hillitä rahankäyttöäni. Laskin, että ensimmäisen viikon aikana minulla on mennyt rahaa 423 dollaria. Hups..

Kun kauppakeskuksessa on pörräilty, hyvänä suunnitelmana olisi lähteä lenkille. Kuntosalikorttia en ole vielä hankkinut, mutta hotellihuoneessa olen itsekseni treenannut parhaani mukaan. Ja peppu ja reidet ovat kyllä jumissa, eli jotain hyvää on tapahtunut. Mutta tänään voisi olla lenkin aika. Tosin minulla on sen jälkeen mieletön päänsärky, sillä vaati muutaman juoksulenkin, että keho tottuu siihen Phnom Penhin lämpötilassa. Mutta se tottuu, tiedän kokemuksesta.

On myös vähän sellainen vipinä, että illalla voisi tehdä jotain kivaa. Ulos syömään porukalla, viinibaariin, keilailua, elokuviin...Eiköhän jotain keksitä.

Niin ja siis asuntoa ei vielä ole löydetty, eilen käytiin katsomassa toinen toistaan ihanempa, mutta asuntojen sijainti valitettavasti on huono. Eli etsinnät jatkuvat. Mitäs muuta...Pelkkää hyvää kuuluu Phnom Penhiin! :)

Viikko sitten hypättiin lentokoneeseen ja matka alkoi Kambodzan Phnom Penhiin. Päivät täällä ovat kuluneet mukavasti ja verkkaisesti. Lämpöä on päivisin 32 astetta ja öisin kai 29 astetta. Hyvää ruokaa ollaan syöty, toistaiseksi ollaan menty niihin tuttuihin ja turvallisiin ravintoloihin. Tai Lost Roomissa käytiin syömässä yksi illallinen. Ravintolan nimi piti hyvin paikkansa, sillä se sijaitsi pitkän hämäräkujan päässä. Niin ja siellä söimme kengurua. Se oli uutta.
Viikon aikana olen syömisen lisäksi shoppailut kengät, kävellyt kaupungilla, nauttinut coctaileja, käynyt pari kertaa hierojalla ja maanantaina käytiin pelaamassa golffia. Se oli yllättävän kivaa. En tiedä miksi olin kuvitellut golffin shakin jälkeen tylsimmäksi peliksi maailmassa. Sehän olikin oikein kivaa puuhaa. Täytynee kai antaa sille shakillekin mahdollisuus. Tämä golfkenttä missä kävimme, oli noin neljän kilometrin päässä Phnom Penhin keskustasta ja lysti maksoi kaikkineen kamoineen 20 dollaria/per pelaaja. En tiedä yhtään, mitä tämä maksaisi Suomessa, mutta luulen, että halvemmalla päästiin.

Etsinnät myös jatkuvat edelleen, siis ihan kaikki etsinnät. Asunto, kuntosali ja ideat kirjoittamiseen. Asumme siis edelleen hotellissa, tänään muutimme jo kolmanteen hotelliin reissumme aikana. Vaihtelu kun virkistää. Nyt asumme minun ”lempikadulla”, eli 172:lla. Tämän kadun varressa on Aroma (todella hyvä ja edullinen ravintola), hierontoja ja baareja. Toisaalta miltei kaikki muut tukikohtamme ovat kävelymatkan päässä. Esimerkiksi Red Fox. Se on pieni baari tai pubi. En oikein tiedä. Mutta se on kävelymatkan päässä ja se on plussaa.
Bongasin tänään netistä yhden kivan näköisen kaksion, jota menemme varmaan huomenna katsomaan. Asunto vaikutti ilmoituksessa muuten täydelliseltä, mutta sijainti on vähän huono. Jos muutamme siihen, mihinkään ei ole enää kävelymatka. No, katsotaan.
Haluasin taas itselleni kuntosalikortin, mutta olisi kiva ensin tietää mihin majoitumme pysyvästi, niin osaisi paremmin miettiä sitä salia. Tylsää jos kuntosali ja asunto on eri puolilla kaupunkia. Voi olla, että tänään käyn joka tapauksessa hotelli Cambodiassa salilla, sieltä viime reissulla hankin kuukausikortin 50 dollarilla.

Se että leikin kirjailijaa tämän reissun, on jäännyt toistaiseksi aika vähälle. Tästä on suunta siis vain ylöspäin. Kirjoittaminen vaati minulta tietyn fiiliksen, joka on alkanut tänään vasta vähän heräilemään. Ehkä tänä iltana kun aurinko on laskenut, lukittaudun yksin hotellihuoneeseemme ja suljen muun maan mielestäni pois. Vain minä, tietokone ja mielikuvitus. Ehkä viinipullo? Eikö se kuulu kirjailijan arkeen? Mutta sitten mahdollinen salitreeni menee miltei hukkaan. Hmmm..Ehkä pärjään ilman sitä viinipulloa. Haluan elää edes muutaman päivän terveellisesti. Phnom Penh tietenkin tuottaa vähän haasteita terveelliselle elämälle, mutta jos edes yritän.

No täällä ollaan, Kambodzassa! Joulu takana, vuosi vaihtui, työsuhde päättyi ja nyt ollaan lämpimässä Phnom Penhissä. Eilen siis vuorokauden mittainen matkamme päättyi (Helsinki-Vantaa – Frankfurt – Hong Kong – Phnom Penh) ja menin miltei heti nukkumaan hotellihuoneeseemme 16h yöunet. Tänään on päivä uusi, jonka kokee jo virkeämpänä. Illalla menemme poikaystäväni kanssa katsomaan jotain vuokra-asuntoa meille ja jos saisin ostettua itselleni kengät ja kännykän, niin tyytyväinen olisin. Muita suunnitelmia ei tälle illalle olekaan, tai oikeastaan ehkä koko kolmelle kuukaudelle. Täällä nyt asutaan ja eletään päivä kerralla tehden mikä hyvältä tuntuu. Yritän mahdollisimman paljon leikkiä kirjailijaa ja puhua englantia, muita projekteja ei ole.

Viime reissullamme asuimme River Sidella St 118, mikä tarkoittaa erittäin hyvällä ja melko vauraalla alueella. Meillä oli silloin iso kolmio vuokrattuna 600 dollarilla kuukaudessa. Näillä ehdoilla yritämme tälläkin kertaa löytää asunnon, eli samoilta seuduilta maximissaan 600 dollaria vuokra. Phnom Penhissä voi toki myös asua isossa kolmiossa 300 dollaria kuukaudessa, mutta se tarkoittaa huonossa kunnossa olevaa miltei kalustamatonta asuntoa huonommalla alueella.
Asunnon löytäminen on täällä mielestäni aika helppoa, mm. facebookissa on ryhmä, jonka kautta viimeksikin löysimme kodin. Viime reissulla asuimme noin viikon hotellissa, kunnes muutimme vuokrakolmioomme, mutta sen viikon aikana meille tarjottiin muistaakseni neljää asuntoa, joista emme olleet kiinnostuneita. Joku asunto oli vähän syrjässä ja joku toinen melko vajaasti kalustettu ja loput taisi olla liian kalliita. Mutta kyllä tästä kaupungista jokaisen kukkaroon sopiva majoitus löytyy. Halvimmat motellihuoneet saattaa olla 2 dollaria/yö. Ei paha.

Tuntuu mukavalta olla samassa kaupungissa toiseen kertaan. En ole enää ihan eilisen teeren tyttö, vaan tiedän jo miten hommat toimii. On paljon turvallisempi ja itsevarmempi olo. Ja koska jostain ihmeellisestä syystä rakastan tätä köyhää, likaista ja sekaista kaupunkia, on todella ihana elää sen sykkeessä.
Aamu alkoi eksoottisella lohikäärmeen hedelmällä, päivemmällä nautin pari drinkkiä ja sen jälkeen menin tunnin kokovartalohierontaan. Ei edelleenkään paha.

Viime talven vietin poikaystäväni kanssa Kaakkois-Aasiassa ja haluamme toteuttaa tämän retken uudestaan. Tosin nyt suunnitelmissamme on asua kolme kuukautta vain ja ainoastaan Kambodzan pääkaupungissa Phnom Penhissä. Rakastuimme viime reissulla tuohon kaupunkiin, vaikka sillä kuulemma vaarallinen ja paha maine onkin. Itse en nähnyt pahuutta missään, mielestäni ympärilläni oli vain ystävällisiä ihmisiä, ränsistyneitä rakennuksia, paljon skoottereita ja lämmin aurinko. Elämä oli helppoa ja halpaa. Ja tosi mahtavaa! Tai no, tottakai, enhän tehnyt siellä mutta kuin nautin elämästä ja tutustuin uuteen kulttuuriin. Tulevalle reissulle voisin kehitellä itselleni jotain kehittävää tekemistäkin. Ehkä joku harrastus? Voisin keksiä itselleni jotain urheillullista ja luovaa tekemistä. Aion myös hiota englantini kuntoon.

Mutta ennen kuin pääsemme Aasiaan, pitää hoitaa monta juttua pois alta. Ensinnäkin rahan säästäminen on ollut kesästä lähtien projektinani. Tämä projekti on sujunut kivasti, mutta sen täytyy jatkua lentokoneemme nousuun asti. Meidän täytyy myös hankkia A-hepatiitti rokote, eli terveyskeskukseen on soitettava lähipäivinä. Eurot pitää jossain vaiheessa muuttaa Usa:n dollareiksi ja Kambodzan viisumi pitää hankkia. Ai niin, se hankitaan vasta Phnom Penhin lentokentällä. Passi? On voimassa. Meidän vuokra-asunnon kohtalo ei ole vielä ratkennut, mutta toivottavasti saamme tähän jonkun ali-vuokralaisen. Se tietää paperitöitä. Jos emme saa ketään, se tietää asunnon irtisanomista. Saa nähdä kuinka käy. Tottakai matkalaukut pitää pakata, mutta olen niin innoissani lähdöstämme, että pakkaamisen olen käytännössä jo tehnyt. Määräaikainen työsuhteeni loppuu tämän vuoden viimeinen päivä, eli töistä ei tarvitse murehtia. Niin ja joulun sekä uuden vuoden vietot ovat viettävänä, mutta sitten tämä paketti alkaa olemaan valmis ja voimme suunnata Kambodzan aurinkoon.

Viime kerralla kun lähdimme Aasiaan, minulla oli melko sekasortoinen olo. Sanoin itseni irti vakituisesta työpaikastani ja lähdin ensimmäistä kertaan pitkäksi aikaa ulkomaille. En tiennyt yhtään, mikä minua odottaa ja viihdynkö lainkaan Kambodzassa tai sen naapurimaissa. Tällä kertaa lähtömme on siis paljon mielyttävämpi, kun tiedän kohteemme olevan yksi lempikaupungeistani. Pidän siitä, miten Kambodza ”puhuttelee” minua. Sähköt saattavat katketa milloin vain, vettä ei välttämättä tule kraanasta, pienet liskot ja torakat voivat yllättää missä vain ja raajaton lapsi saattaa kerjätä minulta rahaa kadulla. Aurinko lämmittää joka päivä, hedelmät ovat tuoreita, liikenne on kaaottinen, ihmiset ovat iloisia ja ystävällisiä, eikä mikään maksa juuri mitään. Eikä mikään ole juurikaan kiellettyä. Kambobzassa eläminen sallitaan. Ihanaa päästä sinne pian takaisin. <3