Hufvudstadsbladet nostaa eilen julkaistussa hienossa artikkelissa esille hallituksen epäinhimillisen politiikan, josta soisi puhuttavan enemmän. Hallitus haluaa tiukentaa perheenyhdistämistä, vaikka jo nyt yhdistäminen on kiristetty äärimmilleen. Huolestuttavaa on, että nyt perheenyhdistämisen osalta halutaan toissijaista suojelua saavien kohdalla ottaa käyttöön toimeentuloedellytys.
Tämä siitä huolimatta, että esimerkiksi Euroopan komission perheyhdistämisdirektiivin soveltamisohjeissa todetaan selkeästi, että toissijaista suojelua saavia on kohdeltava samoin kuin pakolaisaseman saaneita, eli heidän kohdalla ei tule säätää tulorajoja.
Käytännössä hallituksen kaavailemat ja sisäministeri Petteri Orpon ajamat perheenyhdistämisen tiukennukset tarkoittavat seuraavaa. Jos ihminen saa Suomessa oleskeluluvan toissijaiseen suojeluun liittyen, on hän oikeutettu perheenyhdistämiseen, mutta omalla kustannuksellaan ja niin että hän osoittaa tienaavansa tarpeeksi perheensä elättämiseen. Maahanmuuttoviraston kriteereiden mukaan tämä tarkoittaa, että jos esimerkiksi Irakista Suomeen tullut ja täältä oleskeluluvan saanut haluaa Turkissa pakomatkalla olevan vaimonsa ja kahden lapsensa Suomeen, hänen tulee tienata 3000 euroa kuukaudessa.
Jokainen ymmärtää, että 3000 euron tienaaminen hauraassa elämäntilanteessa syrjivillä työmarkkinoilla on lähes mahdotonta.
Jos perheenyhdistämiselle osoitetaan vihreää valoa, tulee Turkissa olevan perheen puolestaan hakeutua lähimpään Suomen suurlähetystöön, Turkissa Ankaraan. Kun suurlähetystöverkostoa on viime vuosina supistettu, tarkoittaa se kriisialueilta paenneiden osalta usein matkaa satojen ellei tuhansien kilometrien päähän.
Käytännössä Suomen hallitus haluaa siis tehdä perheenyhdistämisen mahdottomaksi. Tämä siitä huolimatta, että oikeus perhe-elämään säädetään Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan tahdon vastaisesti ja että ”lapsen tai hänen vanhempiensa hakemukset jotka koskevat sopimusvaltioon saapumista tai sieltä lähtemistä perheen jälleenyhdistämiseksi käsiteltävä myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti. Sopimusvaltiot takaavat lisäksi, että tällaisen hakemuksen esittämisestä ei ole epäedullisia seurauksia hakijoille eikä heidän perheenjäsenilleen.”
Niin, Suomessa lasten oikeuksien sopimus astui voimaan 1991, mutta ilmeisesti kaikki kansainväliset sopimukset ovat tämän hallituksen mielestä tarkoitettu ohitettaviksi. Lisäksi on aiheellista kysyä, miten lapsia ja naisia autetaan, jos heidän turvalliset reitit Suomeen halutaan näin perusteellisesti torpata?